Palaute – hyvää mieltä vai oppimista?

Onko hyvä palaute aina positiivinen?  Ei ainakaan Craig Chappelow:n ja Cindy McClauley:n mielestä (Harward Business Review, HBR 2019 *). Mikäli antaa vain positiivista palautetta, kohde ei korjaa toimintaansa ja pitää tiukemmin kiinni valitsevasta tavastaan, silloinkin, kun muuttuvat olosuhteet vaativat uudistumista.  
 
Jo aiemmin J. Smither et al. (Personnell Psychology 2005, 58, 33–66) osoittivat, että epäsuotuisan palautteen saajat paransivat eniten suoritustaan. Kehittäminen vaatii rohkeutta ja kykyä heittäytyä tai suorastaan hakeutua konfliktien pyörteisiin.   

Huomiota herättäneillä otsikoilla kirjoja markkinoinut Thomas Eriksson (esim. Idiootit Ympärilläni) on mielestäni väärässä sanoessaan, että energiaa vieviä ja negatiivisia ihmisiä olisi vältettävä. Tällöin ajatellaan, että positiivisilla ihmisillä olisi jotenkin oikea maailmankuva ja osaaminen, ja heidän läsnäolonsa saisi aikaan meidänkin viisautemme. Miksi energiaa vievillä ja negatiivisilla ihmisillä ei olisi viisautta ja oppia tarjolla?  
 
Me ihmiset, energian sävystämme riippumatta, emme vain aina osaa antaa oikeaa palautetta sen enempää kuin oikeita vastauksiakaan. Me olemme vain ihmisiä, mutta me voimme kehittyä paremmiksi tälläkin sektorilla. 

Kuinka voisimme kehittää palautteen antoa?  
 
Edellämainitut Craig Chappelow ja Cindy McClauley käyttävät niin kutsuttua SBI-palautemallia (Situation-Behavior-Impact method), jossa havainnoidaan ja selvitetään tilanne, kuvataan havaittu käytös ja se minkä vaikutuksen tuo käytös on sinussa aikaansaanut. Löydökset ja kokemukset jaetaan käyttäen minä-puhetta, eli kerrotaan omista ajatuksista ja kokemuksista minä-muodossa. Tällöin ei kerrota mitään toisen puolesta tai yleisinä totuuksina, eikä myöskään arvioida toisten tekemistä, vaan kuvataan tekemisestä seurannutta kokemustamme.  
 
Itse pyrin palautteenannossani siihen, että annan sen kummankin hyväksymässä tilanteessa varsin suoraan ja esitän toiveen, miten haluaisin toisen henkilön muuttavan käytöstään. Sitten kerron mitä hyötyä tästä on ja miten uskon hänen siitä selviytyvän tai vahvistan hänen uskoaan selviytymiseensä. Lopuksi pyrin sitouttamaan meidät molemmat tilanteen yhteiseen tarkistukseen sovitussa aikataulussa. 
 
Usein ne, jotka luulevat pystyvänsä jättämään pysyvän jäljen tai odottavat saavansa erityiskohtelua, ovat hämmentyneitä, kun heitä kehotetaan ottamaan vastaan tai antamaan palautetta. He eivät halua tai pysty hyväksymään palautetta, koska eivät halua asettua muiden tasolle ja tilanteeseen. Useimmille meistä ongelmana yksinkertaisesti pelko konflikteista, joka saa meidät vaikenemaan. Kuitenkin me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme, ja yhtä kyvyttömiä objektiivisuuteen. 
 
Lähdetään rohkeasti viisausmatkalle 
 
Palaute on vastuunottamista, luottamusta ja oppimisen mahdollistamissa, viisauteen kurkottelua. Se edellyttää myötätuntoa, tietoa ja pohdintaa – sano siis kiitollisena kiitos. Viisausmatkalla virheet ja konfliktit ovat väistämättömiä. Anteeksianto on velan, koston ja syy-yhteyksien käsittelyä – pyydä armollisesti anteeksi.    

Hyvä palaute ja oppiminen ovat riippuvaisia palautteen annon taidoista ja toiminnan tai ajattelun tulosten oikeellisuudesta niihin nähden. Jos on varma, että toiminnan tulos oli positiivinen (mielellään monen tekijän suhteen), niin positiivinen palaute on hyvä palaute.  Negatiivinen palaute ei tarkoita, että palaute tulee kokea negatiiviseksi.  Tällainen palaute on tarkoitettu korjaamaan jotain, eli muuttamaan tekemisiä johonkin suuntaan. Ollaan siis rohkeita kohtaamaan myös konfliktit oikean suunnan löytämiseksi.  
  
* Craig Chappelow on johtamisen ratkaisujen fasilitaattori, Amerikas, Center for Creative Leadership;  
Cindy McCauley on vanhempi tutkija, Amerikas, Center for Creative Leadershipissa 
https://hbr.org/2019/05/what-good-feedback-really-looks-like