Miksi yhä useampi esihenkilö pohtii eroamista tehtävästään?

Yhä useampi esihenkilö harkitsee eroamista tehtävästään ja pohtii, haluaako enää palata esihenkilörooliin. Tämä ilmiö on herättänyt paljon huomiota ja keskustelua työelämässä, ja syitä siihen on monia. Tässä blogissa pohdin, mitkä syyt vaikuttavat ilmiön taustalla. 

1. Kiihtynyt työtahti ja kasvavat paineet 

Esihenkilöt kohtaavat jatkuvasti kasvavia paineita niin tulostavoitteiden saavuttamisessa kuin tiimin hyvinvoinnin tukemisessa. Pandemian jälkeinen aika on tuonut mukanaan uudenlaisia haasteita, kuten etätyön johtamisen, hybridityömallien omaksumisen ja työntekijöiden henkisen jaksamisen tukemisen. Tänä päivänä tuntuu myös siltä, että työntekijöiden yksityiselämän haasteet ”valuvat” aikaisempaa enemmän esihenkilön pöydälle. Työtahti on kiihtynyt, ja odotukset ovat korkealla. Tämä jatkuva paine voi johtaa esihenkilöiden uupumiseen ja haluun etsiä vähemmän stressaavia tehtäviä. 

2. Muuttuneet työntekijöiden odotukset 

Nykytyöelämässä työntekijät odottavat yhä enemmän esihenkilöiltään. Empaattisuus, joustavuus ja henkilökohtainen tuki yhdistettynä vahvaan suunnan näyttämiseen ovat nousseet keskeisiksi vaatimuksiksi. Työn merkityksellisuus ja mahdollisuudet itsen kehittämiseen ovat keskiössä. Esihenkilöiden odotetaan olevan saatavilla, ymmärtävän yksilöllisiä tarpeita ja tukevan työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Näiden odotusten täyttäminen voi olla haastavaa ja kuormittavaa, erityisesti kun resurssit ovat rajalliset. 

3. Tasapainon löytäminen työn ja yksityiselämän välillä 

Monet esihenkilöt kokevat vaikeuksia löytää tasapainoa työn ja yksityiselämän välillä. Esihenkilörooli vaatii usein pitkää työpäivää, jatkuvaa saavutettavuutta ja vastuun kantamista myös työajan ulkopuolella. Tämä voi johtaa henkilökohtaisen elämän laiminlyöntiin ja ajan myötä uupumukseen. Esihenkilöt saattavat kokea, että luopuminen esihenkilötehtävistä on ainoa tapa palauttaa tasapaino elämäänsä ja lisätä elämään itselle tärkeitä asioita. 

4. Johtamisen muutokset ja tulevaisuuden näkymät 

Johtamisen paradigma on muuttumassa, ja esihenkilöiltä vaaditaan uudenlaisia taitoja ja lähestymistapoja. Monessa organisaatiossa myös kipuillaan organisaatiokulttuurin kanssa. Digitalisaatio, tekoäly ja muut teknologiset edistysaskeleet muuttavat johtamisen käytäntöjä ja vaativat jatkuvaa oppimista ja sopeutumista. Kaikki esihenkilöt eivät ole valmiita tai halukkaita kohtaamaan näitä muutoksia, ja he saattavat nähdä helpompana ratkaisuna siirtyä pois esihenkilötehtävistä. 

Pandemian aiheuttama stressi, pelko ja epävarmuus ovat lisänneet uupumuksen ja mielenterveysongelmien määrää työelämässä. Esihenkilöt, jotka kantavat vastuuta sekä omasta että tiiminsä hyvinvoinnista, voivat kokea nämä haasteet erityisen raskaiksi. Uupumus ja mielenterveysongelmat voivat ajaa esihenkilöitä harkitsemaan roolista luopumista. 

 
Mitä voimme tehdä? 

Organisaatioiden on tärkeää tunnistaa nämä haasteet ja tukea esihenkilöitä tarjoamalla koulutusta, resursseja ja joustavia työskentelymahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää edistää avointa keskustelua ja luoda organisaatiokulttuuria, jossa esihenkilöt voivat jakaa haasteitaan ja saada tarvitsemaansa tukea. Psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu.  

Esihenkilöiden hyvinvoinnista huolehtiminen sekä sen nostaminen keskiöön on esimerkki inhimillisesti kestävästä toiminnasta, jolla on suorat vaikutukset koko organisaation menestykseen ja työntekijöiden tyytyväisyyteen. Vain hyvinvoiva ja motivoitunut esihenkilö voi johtaa tiimiään tehokkaasti, luoda positiivista työilmapiiriä ja saada työntekijät kukoistamaan. 

Tulevaisuuden työelämä vaatii uudenlaista lähestymistapaa johtamiseen, jossa korostuvat inhimillisyys, kestävyys, joustavuus ja jatkuva oppiminen. Näihin haasteisiin vastaaminen voi tehdä esihenkilöroolista jälleen houkuttelevan ja merkityksellisen urapolun monille. 
 
Novetos toteutti alkuvuodesta Uudistuva Johtaja 2024 –kyselyn ja sen tuloksista voi lukea täältä lisää.