Arvostus ja resilienssin vahvistaminen osana inhimillistä johtamista

Jokaista tulisi arvostaa ja kunnioittaa riippumatta taustasta, teoista, sanoista ja olemuksesta. Tavoite kuulostaa helpommalta kuin sen toteuttaminen käytännössä on. Kun ilmiöitä ja olioita puetaan sanoiksi, usein yksinkertaistetaan ja yksilöidään ja saadaan aikaan ymmärrystä rajoittavia käsityksiä. Ranskalainen filosofi Simone Weil piti ihmisen ainoana velvoitteena kunnioittamista.   

Tunnustamisen filosofia

Filosofiassa arvostamista ja kunnioittamista kutsutaan tunnustamisen filosofiaksi. Aihe ei ole yksiselitteinen, vaan sieltä nousevat esimerkiksi kysymyksiä, miten elinkelpoiseksi muut tekevät sinun elämäsi ja miten nämä vastuut olisi otettava huomioon? Pitäisikö minun esimerkiksi olla tietynlainen, jos normit ohjaavat siihen suuntaan? Pitäisikö minun huomioida, jos organisaatioon on ostettu osaamista tietyiltä alueilta, että onko minulle tilaa ihmisenä? Meillä on halu pyrkiä tuloksiin ja tuottavuuteen sellaisella tekemisellä, jossa inhimillisiä tekijöitä ei hukata tai aliarvosteta. Tunnustamisen filosofiaan liitetään myös uudelleenorganisointi, eli poliittinen kysymys siitä, miten jako mm. toimeentulon ja ympäristön suhteen tulisi uudelleen järjestää.   

Novetoksen missiona on ”Passion for Good”, eli tavoitteenamme on tehdä työelämästä elämisen arvoista. Uskomme siihen, että ihmiset haluavat tehdä hyvää, olla luottamuksen arvoisia, auttaa muita ja pyrkiä parhaimpaansa. Hyvä on laatusana, eli se on arvio. Keskustelu meidän hyvästä ja asiakkaan hyvästä on hedelmällistä niin kauan, kun pystymme avaamaan ja ennen kaikkea arvottamaan sen yhdessä.

Osaamisen vahvistaminen ja vastuu

Inhimilliseen johtajuuteen kuuluu osaamisen vahvistaminen, mikä merkitsee suuremman vastuun ottamista sekä antamista. Eräs terveydenhuollon yhteisö kävi ensin keskustelua kanssamme siitä miksi emme tee asioita heidän puolestaan. Kun he ymmärsivät, ettei omaa oppimista voi mikään korvata, alkoi tapahtua ja tuloksia tulla. Onnistumisia ei synny, jos jättää oppimisen ja toiminnan toisille.

Tieto on kyky toimia. (Chris Argyris, varastettuaan ajatuksen todennäköisesti Immanuel Kantilta.) 

Resilienssi ja inhimillisyys 

Toisena esimerkkinä inhimillisestä johtamisesta käytän resilienssiä. Resilienssi ei kasva sillä, että vältellään negatiivisuutta tai harjoitellaan sitä, miten ”vastustaja” ajetaan nurkkaan. Resilienssissä psyyke on auttamassa meitä selviämään takaiskuista. Tarvitaan takaiskuja ja tietoa siitä miten kriiseistä ja konflikteista selvitään.

Jos olemme taloudellisesti, sosiaalisesti, eettisesti tai poliittisesti joutuneet konfliktiin, niin empatian avulla on mahdollista antaa auttava käsi yhteistyölle (yhteisön sisällä ja ulkopuolella) ja resilienssi (eli palautumisaika) lyhenee. Tällaisen yhteistyön avulla paranevat sekä yhteisymmärrys että hyväksyntä, joten tulevaisuudessa on helppo antaa ja ottaa vastuuta konflikteista nousemiseen. Jos taistelutahtoa kasvatetaan muiden kustannuksella, niin siitä tulee helposti syrjäyttävää. Tietoinen läsnäolo (mindfulness) luo resilienssiä, sillä sen avulla autetaan itseä, mutta myös muita etenemään myötätunnossa ja inhimillisyydessä. 

Inhimillisyys on meidän ominaisuuksiemme, kuten esimerkiksi persoonan ja temperamentin huomioonottamista. Emme voi aina huomioida kaikkia tasapuolisesti, eettisesti ja oikeudenmukaisesti, mutta siihen voidaan pyrkiä. Voimme ajatella ja ajatella ajattelua, jotta pääsemme yhdessä parempaan hyvinvointiin ja tuottavuuteen. 

Toinen tie on lisätä työtapoja, joilla tavoitellaan hyvinvoinnin ja tuottavuuden kasvua. Näiden haasteena on niiden sovellettavuus aikaan, paikkaan ja resursseihin. Inhimillisistä lähtökohdista tehtävä ohjaus on somaattista ja psyykkistä terveyttä tukevaa sekä yhteistyötä edistävää. Ajattelu on elämää ja ainoa työkalu, jolla on lisäksi rajoittamaton maailma. Helpottamalla ajattelua ja yhteistyötä osallistamme, luomme psykososiaalisesti turvallisen työympäristön ja opimme tulevaisuuden työkykyjä kilpailukyvyn kasvaessa. 

Blogin kirjoittaja Mika Koskinen on valmentaja, coach, luonnon- ja taloustieteilijä, restoratiivisten ja filosofisten käytänteiden ohjaaja ja fasilitoija joka pyrkii luonnollista ja eettisen toimijuuden tietä tuottavuuteen.