Minä alainen, sinä pomo – alaisten kokemuksilla on väliä

Millaista on hyvä johtaminen? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään. Sijoittajan arviossa painaa johtajan kyky kasvattaa sijoitetun pääoman arvoa. Väliportaan esihenkilöt ehkä painottavat kommunikaation sujuvuutta ja selkeyttä. 

Entä jos kysytään alaisilta? 

Me teimme sen. Tai oikeastaan SKS eli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura hoiti asian (*). Olimme Pauli Juutin kanssa ideoimassa tätä aihepiiriltään ensimmäistä kansanperinteen keruuta. Millaisia ovat suomalaisten kokemukset pomoistaan? 

Pomo voi energisoida tai jopa sairastuttaa 

Kertomuksia tuli 82, monet pitkiäkin. Niiden tarkastelu herätti tunteita, suuria ja pieniä, iloisia ja järkyttyneitä. Aineiston pohjalta syntyi tuore kirjamme “Minä alainen, sinä pomo”. 

Kyynikko kysyy, mitä väliä on alaisten kokemuksella. Pääasia, että hoitavat hommansa. Saamamme kertomukset, lukuisat muut kyselyt ja arkikokemukset kertovat, että alaisten kokemuksilla on paljonkin väliä. Lähdetään aluksi vaikka siitä, että pomokokemus vaikuttaa usein ratkaisevasti siihen, pysyykö hyvä tyyppi talossa vai häipyykö hän muualle. Tai miten omistautuneesti hän tekee työnsä. Ja jos pysyykin talossa, niin millaisena hän kokee pomon vaikutuksen elämäänsä. 

Onko pomokokemus siivittänyt alaisen kohti energistä hyvinvointia, vai onko se lannistanut ja jopa sairastuttanut hänet? Näistä molemmista kokemuksista tarinat kertoivat. Ja kaikenlaisesta muusta äärikokemusten välillä. 

Kokemuksia käsitellessä on hyvä muistaa, että kokija kantaa mukanaan omaa historiaansa ja tulkintakehikkoaan. Ihmiset kokevat saman asian eri tavoilla sekä vaikuttavat toistensa kokemuksiin. Tämä kuitenkaan ei vähennä vastuutamme käyttäytymisemme seurauksista. Annamme jatkuvasti syötteitä, jotka joko nostavat tai musertavat toista. 

Kertomuksia lukiessamme taputimme käsiämme, esimerkillistä johtajuutta olemassa. Joskus taas tunsimme myötähäpeää siitä, miten kelvottomasti jotkut pomot voivat kohdella työtovereitaan. 

Edessä loukku tai avoin väylä 

Kertomuksista siilautui pomokokemusten rinnalle toinenkin tärkeä ulottuvuus, yhteisökokemus. Työyhteisön ääripäitä voisi kuvata sanoilla kannustava yhteys ja kireä erillisyys. Edellisessä yhteisön jäsenet tukevat toisiaan, jälkimmäistä kuvaa kylmä kilpailu ja kampitus. 

Kaiken tämän keskellä työntekijä yrittää löytää paikkansa. Jotkut ajautuvat näköalattomaan loukkuun, toiset taas saavat tukea pomoiltaan ja yhteisöltään ja tekevät matkaansa avoimella väylällä. 

Ahdistava loukku vai avoin väylä?  
Raottunut ovi vai kollegojen tarjoama kyyti?  
 
Näihin neljään tyyppiin ihmisten pomokokemukset ryhmittyivät. Yllättävän pienet asiat näyttävät vaikuttavan. Kuten tervehtiikö pomo, huomaako hän edes minut, kuuleeko hän viestini, kiinnostaako työni häntä? Puhumattakaan siitä, saako hän jatkuvia primitiivireaktiota vai käyttäytyykö hän ihmisiksi myös hankalissa tilanteissa. 

Täydellisyyttä ja totaalista itsehillintä pomoilta ei odoteta, tavallinen asiallinen vuorovaikutus kantaa jo pitkälle. 

Kahden kerroksen maailma 

Saamamme aineisto paljasti, miten kaukana toisistaan saattavat olla johtajien ja henkilöstön maailmat. On johtajien idealisoitu puhe ja tilannekuva, ja on henkilökunnan arkikokemus ja yhteisön sisäisten suhteiden monimutkaisuus. Organisaatiot elävät kahden kerroksen maailmassa, joiden välinen viestiyhteys pätkii. 

Tilannetta auttaa, jos tämän kuilun olemassaolo tiedostetaan. Sen jälkeen on mahdollista pyrkiä rakentamaan siltoja todellisuuksien välille. Sillat voivat olla viestinnällisiä, tai ne voivat lähteä siitä, että osapuolet opettelevat katsomaan peiliin ja harjoittamaan itsereflektiota. Kukaan ei voi väittää olevansa vain passiivinen tarkkailija. 

Johdolla on lähtökohtaisesti valta-asema, joten suurin vastuu yhteisöllisen väylän avaamisesta on talon johdolla. Siksi johto tarvitsee tuekseen erilaisia ravistelu- ja tukitoimia. 

Yhteisöllinen oppimismatka 

Johtajuuden kehittämisessä parasta on työssä oppiminen, lähijohtajan ja kollegoiden esimerkki, erilaisten tilanteiden jatkuva pohtiminen. Sen rinnalla on hyviksi koettuja kehittämistoimia, joissa perinteisesti on kaksi päälinjaa:  
1. yksilökohtainen coaching, mentorointi tai työnohjaus sekä  
2. johtoryhmän tai esihenkilöryhmän koulutus. Jotkut valmennukset ovat talon sisäisiä, ja jotkut tapahtuvat ulkopuolella. 

Kirjassamme käsitellyn aineiston perusteella voisi ajatella, että johtajuuden kehittämisen tulisi painottua entistä enemmän kollektiiviseen oppimiseen, tyyliin ”pomot ja alaiset yhdessä”. Sellaisesta on paljon hyviä kokemuksia.  
 
Entä jos yhteisöllisestä oppimisesta tulisi johtajuuden kehittämisen pääuoma? 

Yhteisöoppimisessa alaiset ja pomot oppivat toisiltaan. He saavat mahdollisuuden kuulla välitöntä palautetta esimerkiksi siitä, miten viestit tulevat ymmärretyiksi. Opetellaan yhteistä kieltä. Korjataan pinttyneitä uskomuksia. Rakennetaan luottamusta. Synnytetään yhteyden kulttuuria. 
 

Kirjoittaja:

 
Tapio Aaltonen on tietokirjailija ja mentori, joka luennoi, valmentaa ja kirjoittaa kolumneja, blogeja ja tietokirjoja. Niissä hän käsittelee etiikkaa, arvoja, kutsumusta, yhteiskuntaa ja elämänilmöitä laajemminkin. 
 
(*) Lue linkistä lisää Tapio Aaltosen ja Pauli Juutin teoksen “Minä alainen, sinä pomo” julkistamisesta. Teoksen pohjalla käytettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran “Hyvä pomo, paha pomo” kyselyä (2020). Kirjaa voi tilata halutessaan täältä.