Rehellisyysviestintä v. 2.0

Miten Volkswagenin viestintä jatkuu tästä eteenpäin?

Vaihtoehto 1. Das Auto on maailman johtava automerkki. Olemme suurin, kaunein ja mahtavin. Meillä on etumatkaa ja teknistä ylivoimaa. Ensi vuonna esittelemme veret seisauttavan uutuusautomme.

Vaihtoehto 2. Teimme anteeksiantamattoman virheen. Toimimme epäeettisesti. Petimme asiakkaamme. Häpeämme tekoamme. Teemme kaikkemme, jotta voittaisimme takaisin luottamuksen, jonka kadotimme.

Volkswagen näyttää valinneen vaihtoehdon 2. Toivon olevani oikeassa.

Uskon vaihtoehdon 2. voimaan. En usko mielikuviin, joita yritykset pyrkivät luomaan itsestään. Mikään firma ei ole täydellinen, ei mikään järjestö eikä mikään virasto.

Vuonna 2011 kirjoittamassani kirjassa Johda ihmistä – Teologiaa johtajille kirjoitin epäonnistumisten johtamisesta:

Millaista olisi johtaminen ja johtamiskulttuuri, johon kuuluisi virheiden myöntäminen ja jossa virheitä jopa ylistettäisiin oppimismahdollisuuksina? ”Tällä kertaa vuoden mokailijaksi nimitetään Väiski Vemmelkoodi. Hänen yli-innokkuutensa takia menetimme suuren kaupan. Me kaikki opimme siitä paljon. Väiski itse on osoittanut huomattavaa edistystä uusien kauppojen valmistelussa.” Tai: ”Toimitusjohtajana olen huolestunut siitä, ettei kuluneen kvartaalin aikana firmassamme ole koettu yhtään epäonnistumista. Se pakottaa minut miettimään, olemmeko yrittäneet tarpeeksi. Olemmeko tyytyneet keskivertosuoritukseen?”

Entä millainen olisi tämän yrityksen vuosikertomuksen alku?

”Kulunut kausi oli voittojen ja tappioiden aikaa. Markkinaosuutemme kasvoi ennen kaikkea yrityskauppojen ansioista. Samalla menetimme kilpailijoillemme muutaman pitkäaikaisen asiakkaan, koska emme kyenneet riittävän tasokkaaseen asiakaspalveluun. Se on pakottanut meidät arvioimaan uudelleen toimintatapojamme.

Henkilöstötyytyväisyys oli edelleen korkealla tasolla. Kiitosta saivat erityisesti työntekijöiden kehittymismahdollisuudet. Johtoa kohtaan tuli kritiikkiä liian vähäisestä sisäisestä viestinnästä ja niukasta palautteen antamisesta.”

Hankkisinko tämän firman osakkeita? Saattaisin hankkia. Firman kaapissa ei ilmeisesti ole luurankoja ja asiat esitetään rehellisesti ja uskottavasti. Firman viestintä on varmasti muutenkin totuudenmukaista. Piristävään poikkeukseen on hyvä panostaa.

Ihminen ei koskaan ole vain sitä, miltä hän näyttää. Sliipatuimmallakin johtajalla ovat kipunsa ja varjonsa. Hankala työntekijä saattaa olla hankala, koska hänellä oikeasti on paha olla, ei siksi, että hän haluaisi pottuilla. Luuserin maineen saanut voi jossain tilanteessa olla sankari ja hieno lähimmäinen. Sankariksi julistettu osaaja tai johtaja voi sisimmässään olla epävarma traumatisoitunut pelkuri. Ihmistä kannattaa katsoa tarkkaan, eikä sittenkään pidä kuvitella nähneensä kaiken.

Oli virkistävää lukea Hesarista (26.9.15) Outokummun toimitusjohtaja Mika Seitovirran haastattelu, jossa hän puhuu myös omista virharvioinneistaan: ”Lähdimme alun perin tekemään muutoksia liian myöhään.” ”Toimitusjohtaja ei ole rehellinen, jos ei löydä virheitä ja asioita, joita olisi voinut tehdä toisin.”

Entä jos seuraava trendi yritysviestinnässä olisi rehellisyys? Entä jos Volkswagen kertoisi rehellisesti, mistä kaikki lopulta johtui? Ei vain jotain sinne päin, sellaista, joka muutenkin tulisi julki. Vaan sellaista, jota ei edes osattaisi etsiä.