Miten vahvistan ja kasvatan työkykyä restoratiivisin ja filosofisin menetelmiin 

Työkyvyn ylläpitäminen ja parantaminen on moniulotteinen prosessi, joka ulottuu paljon syvemmälle kuin pelkkä fyysinen terveys. Se on kokonaisvaltainen konsepti, johon vaikuttavat paitsi yksilön terveydentila myös hänen kokemusmaailmansa ja ympäröivä sosiaalinen ja työympäristö.  
 
On tärkeää ymmärtää, että työkyky ei ole staattinen tila, vaan se muovautuu jatkuvasti yksilön kokemusten, tunteiden ja ympäristön vaikutuksesta. Työkyky ei vain ole tai tule – se tehdään.  Koettu kyky suorituksiin (potentia) voi olla yht merkitsevä terveyden kokemukselle kuin suorite. 

Diagnoosin saaminen voi merkittävästi vaikuttaa siihen, miten yksilö kokee oman terveytensä ja sitä kautta myös työkykynsä. Mutta olisiko kokemuksellamme ja tunteillamme pätevämpi rooli terveyden arvioinnissa kuin pelkällä lääketieteellisellä diagnoosilla? Tämä on kysymys, joka herättää keskustelua terveydenhuollon ja työkyvyn edistämisen piirissä.  
 
Mihin työkyky perustuu? 

Työkyvyn perusta muodostuu monista tekijöistä, kuten kulttuurista, käytänteistä ja arvoista. Kulttuuri vaikuttaa siihen, millaisia odotuksia ja normeja työntekijöille asetetaan ja voi joko tukea tai heikentää heidän hyvinvointiaan. Käytänteet, kuten työprosessit ja johtamistavat, muovaavat työympäristöä ja voivat vaikuttaa työntekijöiden tehokkuuteen ja motivaatioon.  
 
Arvojen tulisi tukea työntekijöiden hyvinvointia ja sitoutumista työhön. Kokonaisvaltainen lähestymistapa työkyvyn perustan luomiseen edellyttää näiden tekijöiden synergiaa ja vahvaa tukea organisaation toiminnassa. 
 
Tunteiden vaikutus oman työkyvyn kokemiseen 

Työkyvyn ja terveyden välillä on monimutkainen vuorovaikutus. Vaikka fyysinen terveys on tärkeä osa työkykyä, myös sosiaalisilla, kognitiivisilla ja filosofisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka hyvin voimme suoriutua työstämme. Ympäristöllä ja psykologisilla tekijöillä, kuten työn merkityksellisyydellä ja työilmapiirillä, on suuri vaikutus työkykyymme. Näiden tekijöiden tunnistaminen ja hallinta on ensisijaisen tärkeää työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä, erityisesti asiantuntijatöissä.  

Kokemuksen arviointiin liittyy monimutkaisia prosesseja, jotka ohjaavat meitä havainnoimaan ja tulkitsemaan ympäröivää maailmaa. Tunteet voivat vaikuttaa siihen, miten koemme terveytemme ja työkykymme, mutta ne eivät yksinään määritä niitä. Sen sijaan meidän havainnoillamme, muistoillamme ja tarpeillamme on merkittävämpi rooli tässä prosessissa.  
 
Miten restoratiiviset ja filosofiset käytänteet auttavat? 
 
Restoratiiviset ja filosofiset käytänteet viittaavat menetelmiin ja lähestymistapoihin, joilla pyritään edistämään yksilön hyvinvointia, työkykyä ja kokonaisvaltaista kehitystä. Restoratiiviset käytänteet keskittyvät erityisesti osallisuuteen, vastuunottoon ja konfliktien hallintaan, kun taas filosofiset käytänteet korostavat ajattelun, arvostelukyvyn ja eettisen pohdinnan merkitystä. Nämä käytänteet voivat sisältää esimerkiksi ryhmäkeskusteluja, harjoituksia ja reflektiota, joiden avulla pyritään lisäämään ymmärrystä itsestä, omista valinnoista ja ympäröivästä maailmasta. Toisin sanoen restoratiivisten käytänteiden valmennuksilla voidaan muuttaa kaikkein merkittävimmät arvot ja kyvyt kestäviksi, inhimillisiksi toimiksi, jotka auttavat tuoton ja työkyvyn ylläpitämistä. 

Valmennuksessa otetaan kaikkein merkittävimmät tekijät (johtajuus, osallisuus, vuorvaikutus, ajattelu ja haastavien tielanteiden hallinta) mukaan muutokseen.  

Tavoitteena on luoda terveitä ja tuottavia työympäristöjä sekä edistää yksilön henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ne eivät perustu kilpailuun tai syyttelyyn, vaan ymmärrykseen ja kasvuun. Työkyvyn haasteet nähdään mahdollisuutena kehittyä, ei pelkkinä esteinä.  
 
Miten koemme työkykymme? 

Työkyvyn kokemus muovautuu aktiivisen ajattelun ja käytännön harjoittelun kautta. Tieto on tärkeä työkalu, mutta sen soveltaminen käytäntöön on olennaisen tärkeää. Siksi meidän tulisi pyrkiä käytännön viisauteen ja optimointiin, ei pelkästään tiedon keräämiseen.  

Kokonaisvaltainen lähestymistapa työkyvyn edistämiseen auttaa meitä ymmärtämään terveyden ja työkyvyn monimutkaisuuden. Se auttaa meitä rakentamaan kestävää ja tuottavaa työympäristöä, joka tukee sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia. Jos työkyky olisi suoraan riippuvainen terveydestä, emme olisi kovinkaan tehokkaita. Siksi onin tärkeää ymmärtää, että työkyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa ponnistelua ja sitoutumista niin yksilöiltä kuin organisaatioiltakin.