Arvoja vai harhoja?

”Olet supertähti!” marokkolainen yli 50-vuotias mies huutaa minulle ja lyömme ylävitoset. Mies on Solomon, yksi yli 300:sta osallistujasta, jotka ovat tulleet Sveitsiin hakemaan uusia keinoja ja energiaa yrityksensä kasvattamiseen. Osallistujat ovat eri puolilta maailmaa, kaikilta mantereilta.

Viisauttaan meille jakaa joukko erimaalaisia oman alansa huippuja. He kertovat omia tarinoitaan ja oppejaan yrittäjänä menestymisestä. Tunnelma on ajoittain liki hurmioitunutta, musiikki pauhaa ja ihmiset vaihtavat ajatuksia voimaantuneina. Kuuntelen heidän tarinoitaan. El Salvadorilainen nainen haluaa parantaa naisten itsetuntemusta uima-asujen avulla. Romanialainen rouva etsii ostajaa paperitehtaalle ja saksalais-kiinalainen pariskunta kaipaa asiakkaita mainostoimistolleen. Kaikilla on kirkkaat silmät, rutkasti nälkää ja vahva usko tulevaan menestykseensä.

Olen yksi joukosta ja silti ulkopuolinen. Koen itseni hetkittäin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Jaan ihmisten jakaman energian sen virratessa lävitseni. Tunnen voimaantumista ja näen oman tekemiseni uusista näkökulmista. Olen riittävän kaukana nähdäkseni lähelle. Voin tarkkailla muiden lisäksi myös itseäni, omaa tekemistäni, osaamistani ja uskomuksiani. Näin kaukaa näen myös katajaisen kansamme, kuin ilmasta katsottuna. Siellä me olemme - viisaina, ahkerina ja toimeliaina. Teemme mitä osaamme ja mihin uskomme. Uskomme arvoihimme ja toimimme niiden ohjaamina.

Olen suomalainen – ja ylpeä siitä. Me olemme tunnollisia, kunnollisia ja kaikin puolin esimerkillisiä. Uskomme tasa-arvoon, rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Rakennamme vakaata yhteiskuntaa, jossa kaikkien on hyvä elää ja turvallista kasvattaa lapsiaan. Kunhan kukaan ei keikuta liikaa venettä.

Huomaan jakavani joidenkin tapaamieni ihmisten arvot ja uskomukset, toisten jäädessä vaille vastakaikua. Ja siinä me kaikki olemme, varmoina omien uskomustemme ja arvojemme oikeellisuudesta. Arvomme ovat meille vankkumattomia kuin peruskallio, jolla seisomme. Tarkastelemme maailmaa omalta kallioltamme ja kuulemme, näemme ja tulkitsemme maailmaa oman kalliomme perspektiivistä. Havahdun huomaamaan, että puhumme kaikki samasta, mutta tarkoitamme eri asioita.

Haemme menestystä. Käsityksemme menestyksestä nojaa arvoihimme ja uskomuksiimme. Yhdelle menestys on rahaa, toiselle valtaa, kolmannelle vapautta ja neljännelle aikaa. Olemme eri mieltä ja silti kaikki oikeassa. Olemme varmoja ajatuksistamme, sillä ne nojaavat arvoihimme, siis siihen peruskallioon, jolla seisomme ja joka määrittää näkökulmamme. Tajuan, että arvomme ovat subjektiivisia. Tosia yhdelle, mutta harhaa toiselle.

Havahdun ajatuksistani. Seinälle on heijastettuna kohtaus elokuvasta Jerry Maguire. Seinällä jättiläiskokoinen nuori Tom Cruise huutaa puhelimeen legendaarisen lauseen ”Show me the money”. 300 ihmistä huutaa lausetta Cruisen mukana. Olemme teemassa, jonka moni mieltää yrittäjyyden ytimeksi - rahan teossa. Naurahdan, värähdän ja samalla kuitenkin myös innostun. Salin energia on katossa. Kaikki haluavat rahaa, vaurautta ja sen mahdollistamaa vapautta.

Tunnen piston sydämessäni. Saako tästä innostua? Tokihan nämä muut saavat riehaantua vaurastumisen ajatuksesta, mutta minähän olen suomalainen. Eikö raha ole pahasta ja sen haluaminen ole ahneutta? Huomaan tarkastelevani tilannetta eri kalliolta kuin ympärilläni hymyilevät ihmiset. Heille raha on vapautta, iloa ja onnea. Elän mukana hetkessä ja sallin itseni kokea mitä he kokevat. Kollektiivinen usko upeaan tulevaisuuteen täyttää salin.

Sali tyhjenee ja lähdemme eri suuntiin. Innostus ja usko elävät minussa vielä, mutta tunnen niiden hiipuvan kotimaan lähestyessä. Palaan kotiin voimaantuneena kulkemaan vanhaa polkuani. Tiedän, mikä on oikein ja miten hyvä elämä tulee elää. Huomaan kuitenkin jonkin kaivertavan mieltäni. Jos minä olen oikeassa, olivatko nuo kaikki 300 kohtaamaani onnellista ja elämän huumaamaa ihmistä väärässä?

Yhteiskuntamme ja kulttuurimme ovat kollektiivisia sanallisia ja sanattomia sopimuksia, jotka kertovat meille mitä meidän tulee arvostaa ja uskoa. Ne tarjoavat meille lasit, joiden läpi tarkkailemme maailmaa. Ymmärrän, että meillä on erilaiset lasit, joiden läpi näemme saman maailman erilaisena. Ymmärtääksemme todellisuuden tulisi meidän omata lukuisia laseja ja muodostaa niiden muodostamista päällekkäisistä kuvista todellinen ymmärrys maailmasta. Voimaannun tästä oivalluksesta ja jaan kokemukseni blogissa. Olen itseeni tyytyväinen ja koen seminaarin olleen hyvä investointi. Tästä on hyvä jatkaa arjen uurastusta pimeässä pakkasessa.

Samaan aikaan toisaalla marokkolainen Solomon kokee saman oivalluksen, kirjoittaa aiheesta sähköisen kirjan, lanseeraa teeman ympärille sarjan webinaareja ja virtuaalisia työpajoja, kohoaa maailman johtavaksi alan asiantuntijaksi, vaurastuu ja elää onnellisena elämäänsä kimaltavan Välimeren auringon alla vapaana kuin taivaan lintu.