Vaalien pelin henki

Galluppien mukaan ennakkosuosikit näyttävät pitävän pintansa. Vai nousevatko mustat hevoset sittenkin rinnalle. Vaalityötä on tehty pitkin kevättalvea. Säännöt on olleet kaikille tutut. Pelin pitää olla puhdasta ja joukkueen väriä pitää tunnustaa.

Kisaväsymys kuitenkin painaa ja välillä tunteet kuumenevat. Säännöt eivät kiellä pieniä taklauksia ja kyynärpäätäkin saattaa käyttää, jos vain kukaan ei huomaa. Joukkueet kisaavat vastakkain, mutta omatkin pitää voittaa. Omien selkään puukottaminen on oma taitolajinsa, jonka jotkut taitavat toisia paremmin. Onhan se vähän likaista, mutta sillä saa mukavasti etumatkaa otollisen hetken tullen.

Pelin henki on selvä – eniten ääniä saanut voittaa. Tyylipisteitä ei jaeta. Nopeimmat ja uljaimmat palkitaan ruhtinaallisesti. Jaossa on kultaa ja kunniaa, valtaa ja vastuuta. Voittajat kirjoittavat historian ja häviäjät saavat jäädä jalkoihin. Uhraukset ovat suuria, mutta onhan kyse yhteisestä hyvästä.

Tärkeää on vetää oikeista naruista niin että näyttää hyvältä – tai ainakin paremmalta kuin muut. Vähän voi liioitella tai puhua väritettyä totuutta. Ehkä jopa valehdella, mutta se pitää tehdä siten, että kohta voi puhua mustan valkoiseksi. Enhän minä niin sanonut, tai jos sanoinkin, tarkoitin kuitenkin toisin.

Sama kaava toistuu vähän joka vaalissa maasta ja kulttuurista riippumatta. Pelin henki on sama, kun jaossa on valtaa ja kultaa. Näennäisesti ajamme yhteistä etua pyrkiessämme valtaan ja vastuuseen. Haluamme johtajiksi voidaksemme tehdä yhteiskunnastamme entistä paremman, tuottaaksemme enemmän hyvinvointia ja luodaksemme parempaa tulevaisuutta.

Julkilausutut tavoitteemme ovat hienoja ja korostamme yhteistä etua. Olemme arvojohtajia ja pidämme heikoimmista huolta.

Jos aidosti uskoisimme niihin yhteisiin arvoihin, joiden nimeen vannomme vaaliteltoilla, tulisi sen näkyä myös omassa toiminnassamme. Kisa olisi aidosti siistiä, paras kisaaja voittaisi ja vaalien jälkeen voittajat ja häviäjät käärisivät hihat käyden yhteisiin talkoisiin. Hallitus ja oppositio kantaisivat yhteistä huolta isänmaastamme. Keinoista ja painotuksista käytäisiin toki kiivastakin kädenvääntöä mutta yhteinen hyvä olisi kaikkien tavoitteena.

Mutta ehkä kyse ei olekaan pelkästään yhteisestä hyvästä.

Yhteisiä asioitamme hoitavat poliitikot, jotka ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Samalla kun kyse on meidän kaikkien asioista on myös kyse heidän yksityisasioistaan. Kyse on poliitikkojen urasta, toimeentulosta, vallanhimosta ja unelmista. Heidän haaveistaan tehdä jotakin suurta, tulla tunnustetuiksi ja tarpeestaan saada hyväksyntää. Heitä ajavat omat ambitiot, pelot ja halut.

Heille pelin henki on selvä. Voittajat vievät kaiken ja häviäjät maksavat pankkilainan.

Jan Holst

Novetos Oy 22.5.2015