Osaaminen on ihmisen kokoinen asia

Työyhteisövalmennuksissa tulee jatkuvasti esiin ihmisten tarve osaamisen jakamiseen. Useimmat kokevat, että aikaa osaamisen jakamiseen ei ole. Entä jos sittenkin on? Entä, jos vain pysähtyisimme useammin toistemme onnistumisten äärelle? Mitä osaamisen jakaminen on? Miksi ihmiset kokevat, ettei sitä tapahdu?

Osaaminen automatisoituu

Osaaminen on lukematon määrä erilaisia taitoja, joita yhdistelemme vastaamme tulevissa tilanteissa. Suurin osa osaamisestamme automatisoituu. Emme edes ajattele, että sähköpostin lähettäminen on taito, niin itsestäänselvyys se on. Jos pilkomme taidon osiin, huomaamme, kuinka monia taitoja käytämme. Tunnistamme, valitsemme, teemme päätöksiä, havaitsemme, liikutamme sormiamme, jne. - kaikessa on kyse osaamisesta. Kun taitomme automatisoituvat, tekeminenkin automatisoituu. Syntyy sisäinen malli. Osaaminen muuttuu hiljaiseksi osaamiseksi. Sähköposti on triviaalin tuntuinen esimerkki, mutta sama tapahtuu millä tahansa osaamisen alueella. Emme ole enää tietoisia siitä, miten taitomme ja osaamisemme rakentuu, eikä meidän tarvitsekaan olla. Huono uutinen on, että yhtä hyvin ympäristön ja itsemme kannalta edullinen kuin epäedullinenkin osaaminen automatisoituu.

Opimme kokemusten jakamisesta

Kun puhumme projekteista, kukaan ei johda projektia samalla tavalla tai vedä projektikokousta samalla tavalla, vaikka mallit, menetelmät, dokumenttipohjat ovat kummallekin samat. Olemme autonomisia ja haluammekin toimia itsenäisesti. Osaamistamme arvioidaan suoritusten perusteella. Teemme niin itse tai saamme suoraa palautetta muilta. Voi olla, että projektinjohtajien sisäistetyssä mallissa on vain pieni ero, mutta se on ratkaiseva lopputulosten kannalta. Toisen ihmisen pään sisään ei voi nähdä, eikä sinne voi mennä. Mutta toisen ihmisen kanssa voi keskustella työn tekemiseen liittyvistä käytännöistä, sisäistetyistä ajattelutavoista, päätöksentekokriteereistä, intuition käyttämisestä, tärkeänä pitämistämme seikoista, tunteiden vaikutuksesta, ennakkoajattelusta jne. Toisen ihmisen kanssa voi jakaa kokemuksia. Samalla ”jaamme osaamista”. Pysähdymmekö näihin hetkiin?

Intohimoinen asiantuntijakeskustelu tai mentorointitapaaminen on hyvä esimerkki. Kun käymme keskustelua toisen ihmisen kanssa tavastamme toimia ja ajatella, peilaamme toisen tapaa ja ajattelutapoja omiimme. Reflektoimme. Parhaimmillaan huomaamme eroja toistemme uskomuksissa ja arvoissa. Luomme tietoisuutta siitä, miten osaamisemme ja tekemisemme rakentuu ja millaiset sisäiset mallimme ovat. Parhaimmillaan voimme oivaltaa jonkin olennaisen eron, saada idean ja omaksua jonkin ajatuksen osaksi omaa osaamistamme. Tämä oivallus ja sen vaikutus toimintaamme voi olla ratkaiseva osaamisemme kannalta. Suoritukset muuttuvat.

Ole utelias, anna tilaa ja kuuntele

Emme voi tietää toistemme puolesta, mitä toinen meiltä tarvitsee kehittyäkseen. Miten voisimme, kun emme aina tiedä sitä itsekään. Voimme kuitenkin olla toistemme peilinä ja mahdollistaa kaikkien kehittymisen jakamalla kokemuksiamme onnistumisista, hyvistä käytännöistä ja opeista, joita myös epäonnistumiset ovat meille antaneet.

Koska osaamisen jakaminen ja reflektointi ei ole koskaan yhdensuuntaista, kumpikin voittaa. Joskus oivallamme kumpikin. Joskus autamme toista oivaltamaan jakamalla omia toiminta- ja ajattelumallejamme. Tärkeintä on antaa tilaa uteliaisuudelle ja kysymyksille. Kysyä ja olla aidosti kiinnostunut. Mitä teit, että onnistuit? Mikä kaikki oli tärkeää? Miksi toimit noin? Mitä ajattelet ennen kuin aloitat? Mikä on tavoitteesi? Mitä ajattelet ja miten toimit, kun teet virheen? Miksi teet sitä, mitä teet? Mitä et tee? Jne.

Jospa aloittaisimme siitä, että olemme aidosti kiinnostuneita ja annamme toisillemme tilan kertoa. Itse olen havainnut, että ihmiset kertovat mielellään, kun vain maltan kuunnella. Ja samalla reflektoin salaa. Olen osaamisen jakamisen ytimessä.

--