Armoa itselle, esihenkilö!

Johtajat myöntävät kyllä osaavansa armahtaa muita, mutta osaavatko he armahtaa itseään? Itsen johtamisessa moni unohtaa sanan ARMO. 

Sain innostuksen tämän blogin aiheeseen, kun olin vierailevana puhuja webinaarissa viime viikolla. Siellä puhuimme, miten esihenkilö voi antaa luovuudelle tilaa. Absoluuttisen oikeaa vastausta on varmasti hankalaa määritellä. 

Yksi vastaus voisi olla, millainen suhde sinulla on virheisiin. Esihenkilöt tapaavat kertoa, että heillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia sallia virheitä muille. Kyse ei olekaan toisille sallimista virheistä vaan nimenomaan suhteesta omiin virheisiin.  

”Miten ankara ja armoton olen itseäni kohtaan?” 

Millaista ilmapiiriä luon ympärilleni? Psykologisesti turvallista vai turvatonta ilmapiiriä. Ihmiset eivät nimittäin usko sanoja vaan tekojen esimerkkiä. 

Tästä on hyvä tarina. Työnohjaukseeni saapui kerran johtaja, joka oli herännyt armottomuuden aiheeseen. Syystä, että hänen työntekijänsä oli rohkaistunut antamaan palautetta. Johtajalla oli kopisevat kengät. Nämä kopisevat kengät kopisivat entistä äänekkäämmin silloin, kun johtaja oli vihainen itselleen. Hän ei koskaan puhunut mitään. Kengät vain kopisivat. Ja kun kopina yltyi, kaikki muut olivat varpaillaan. Johtajan sanat virheiden sallivuudesta menivät kuuroille korville. Kengät puhuivat puolestaan. 

Armollisuus (tänä päivänä käytetään sanaa itsemyötätunto) tulisi kuulua sinun sanavalikoimaasi omassa sisäisessä puheessasi. Et ole yli-ihminen. Sitä ei odotetakkaan sinulta. Sitä ei voi odottaa keneltäkään. Jotta armottomuus ei pääse valtaamaan ajatteluasi liikaa, pidä huoli omasta jaksamisestasi. Kukaan ei tule sinua kiittelemään siitä, että uhrasit pääsiäisen työntekoon. He eivät tule antamaan sympatiaa, miten et viettänytkään perheen kanssa lomaa.  

Työntekijäsi eivät kaipaa työn alttarille uhrautuvaa yli-ihmistä, joka ei kestä ensimmäistä vastoinkäymistä viikonlopun jälkeen. Työntekijät ansaitsevat hyvinvoivan ja itsestään huolta pitävän esihenkilön, joka tuntee omat rajansa.  Hän toimii näin esimerkkinä. 

Kohtaan työssäni uupuneita kilttejä, kympin oppilaita. Heillä venyy työpäivät kymmentuntisiksi. He ovat ylivastuullisia, kantavat jatkuvaa riittämättömyyden taakkaa, auttavat aina toisia, ottavat hoitaakseen eivätkä osaa pyytää apua toisilta. 

Työelämän tahti on sen verran kovaa, että jokainen yrittää omalla tahollaan pysyä perässä. Ei ole siis ihme, että armottomuus hiipii salakavalasti mieliimme. Siitä huolimatta ja juuri siitä syystä, haluan julistaa tätä armollisuuden sanavalikoimaa työrooliimme ja johtajien mieliin.  

Jos tarvitset apua johtamisen tai henkilöstön kehittämisessä, me Novetoksella olemme valmiita auttamaan. Ota yhteyttä, niin aloitetaan yhdessä matka kohti kestävämpää työelämää.