Skip to content
Menu
close-icon-lq
Kaikki artikkelit

Resilientti organisaatio sitouttaa

nick-grappone-qvkkLjSjG7E-unsplash

Moni työntekijä päätyy googlailemaan uutta työpaikkaa, jos oma työnantaja ei kykene visualisoimaan innostavaa tulevaisuusnäkymää, osoittamaan uudistumiskykyään tai luomaan turvaa turbulentissa muutosmyrskyisessä toimintaympäristössä.

Organisaation resilienssi eli muutosjoustavuus onkin ehdoton kilpailukyky osaajamarkkinoilla sekä keskeinen sitouttamisen tekijä. Organisaation resilisenssin tarkastelu keskittyy paljolti sopeutumiseen ja selviytymiseen. Miten saadaan laiva liikkumaan muutoksissa, epävarmuudessa, toimintaympäristön yllättävissä suunnanvaihdoksissa tai kriiseissä. Tässä blogissa käännän katsetta enemmän arjen resilienssiin, siihen miten organisaatiot voivat jatkuvassa muutoksessa lisätä uudistumis- ja oppimiskykyään. 

Miksi organisaatio resilienssi on olennaista sitouttamisen kannalta? 

Yksi ihmisyyden perustarpeista on kyvykkyys. Ihminen on luonnostaan halukas oppimaan ja kehittymään, se on meihin sisäänrakennettua. Kun ihmiset tietävät, että organisaatio kehittää uudistumiskykyänsä tässä ja nyt, eikä vasta sitten, jos jotakin tapahtuu, kasvaa myös yksilöissä rohkeus panostaa omaa uudistumiseen ja itsensä kehittämiseen. Oppiminen on palkitsevaa ja sitouttavaa, kun se linkittyy itselle merkittäviin asioihin, eli omaan työhön ja organisaatioon. Jotta uudistuminen ja oppiminen eivät käänny taakaksi, resilientissä organisaatiossa tarjotaan aikaa asioiden sisäistämiselle, harjoittelulle, yhdessä reflektoinnille ja palautumiselle.  

Koko aika ei voi uudistua sata lasissa. 

Resilienssi ymmärretäänkin toisinaan väärin ainoastaan selviytymisenä ja kykynä mennä eteenpäin, resilienssin ytimessä tulisi nähdä uudistuminen ja oppiminen. Resilientit työntekijät onnistuvat käyttämään potentiaalinsa optimaalisesti, voimaan hyvin ja pitämään energiatasapainon sellaisena että kehittyminen mahdollistuu.   
 

Muutosjoustavuus rakennetaan arjessa

Kun organisaatiokulttuuri tukee jokapäiväistä uudistumista ja oppimista, mahdollistuu myös poikkeustilanteissa tarvittava muutosjoustavuus. Kun kriisi on päällä, on siinä hetkessä turha alkaa opettelemaan miten kannattaa toimia. Treenit on tehtävä etukäteen, jotta ne juurtuvat arkisiksi organisaation toimintaa ylläpitäviksi ja henkilöstöä sitouttaviksi voimiksi. Resilienssikyvykkyys punnitaan tiukoissa paikoissa, mutta se rakennetaan pala palalta työn arjessa.

Valmentava esihenkilö keskittyy yksilön vahvuuksiin 

Organisaation resilienssin rakentamisen keskiössä on organisaatiokulttuuri, joka tukee oppimista ja uudistumista. Valmentava ja voimaannuttava johtaminen, joka tarjoaa mahdollisuutta ihmisten osallisuuteen ja kasvuun, synnyttää resilienssin kokemusta. Valmentava esihenkilö uskoo aidosti yksilön potentiaaliin ja osoittaa tämän arjessa sparrauksena ja tukena. Tällöin tavoitteet eivät ole myrkkyä, koska ne ovat yhdessä rakennettuja, inspiroivia ja askelmerkit ovat konkreettisia.  

 

Miten organisaation resilienssiä voi treenata arjessa?   

  1. Viestitään avoimesti ja osallistetaan päätöksentekoon 

    Kun johto kantaa vastuun avoimesta viestinnästä, ovat ihmiset valmiimpia ponnistelemaan, toisin kuin tilanteissa, joissa suuntaviivat pidetään pimennossa. Kun organisaatio ja oma työ koetaan merkitykselliseksi, siihen halutaan myös vaikuttaa. Resilienssi vahvistuu, kun ihmisillä on kokemus, että heidän näkemyksensä ovat arvokkaita. Viisaimmat ratkaisut syntyvät, kun tilannetta on katsottu eri vaihtoehdoista käsin.

  2. Opitaan yhdessä

    Kun ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia auttaa ja oppia yhdessä syntyy yhteisöä ylläpitävää voimaa ja yhteisvastuullisuutta. Kehittäminen koetaan yhteisenä vastuuna, eikä ratkaisuja jätetä yhden asiantuntijan varaan.  

    Harjoitusvinkki: Jokainen tiimiläinen saa nostaa fläpille yhden omaa työtä koskevan ongelman. Muiden tehtävä on ideoida ratkaisuja. Tämä harjoitus on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi kehittää ja tarjota apua. Usein yllätytään, miten paljon vaihtoehtoisia ideoita syntyy tai konkreettinen apu löytyykin sellaiselta kollegalta, jolta sitä ei olisi muutoin hoksannut kysyä.

  3. Harjoitetaan empatiaa ja inhimillisyyttä

    Kehittyminen ja oppiminen mahdollistuu vasta, kun yksilöillä on kokemus, että heihin suhtaudutaan empaattisesti myös silloin, kun he eivät ole parhaimmillaan. Toisinaan meillä kaikilla on takki tyhjä, aivoista ei pukkaa yhtään järkevää ideaa, mieli on maassa, olo on turhautunut tai mielipide tulee esitettyä turhan terävällä nuotilla. Näissä tilanteissa lähdemme herkästi ratkomaan asiaa toisen puolesta hirmuisella vimmalla, vaikka pysähtyminen voisi toimia paremmin.

    Harjoitusvinkki: Pysähdy ja kysy: Miten asian pitäisi olla? Mikä sinua auttaisi juuri nyt? Minkä äärelle olisi tärkeätä pysähtyä?

  4. Kasvatetaan yhteisöllisyyttä 

    Kun ihmisiltä kysytään työpaikan vaihtamisen yhteydessä, mitä jäät eniten kaipaamaan? Suurin osa vastaa – ihmisiä. Ihmiset kiinnittyvät ihmisiin. Kehittämällä yhteisöllisyyden kulttuuria, johon ihmiset haluavat kuulua, kokevat tulevansa kuulluiksi ja saavansa apua, kasvaa organisaation resilienssi. Viime kädessä työyhteisön resilienssi realisoituu työpaikan ihmissuhteissa psykologisena turvana, luottamuksena, arvostuksena ja välittämisenä.

    Harjoitusvinkki: Käykää tiimissänne keskustelu, jossa jokainen vastaa kysymykseen: Kun olet kokenut aitoa yhteisöllisyyttä, mikä sen mahdollisti ja mitä tapahtui?

  5. Vahvistetaan työn merkityksellisyyttä

Resilientissä organisaatiossa jokainen tietää olevansa tärkeä ja merkityksellinen yhteisölleen.

Harjoitusvinkki: Keskustelkaa yhdessä merkityksellisyydestä: Missä tehtävissä osaamisesi ja ammattitaitosi on keskiössä? Keitä olet auttanut? Millaisissa päätöksentekotilanteissa olet ollut mukana? 

 

Blogin kirjoittaja Hanna Poskiparta oivalluttaa tunnistamaan itselle, työyhteisölle ja organisaatiolle merkitykselliset asiat. Hän herättelee asiakkaita löytämään rohkeutensa ja vahvuutensa, katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, luomaan selkeitä tavoitteita ja tukee löytämään askelmerkit onnistumisen tielle.


Lähteitä: 
Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim 
https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/resilienssi-ja-jatkuvuudenhallinta/johtaminen-ja-osallistumisen-varmistaminen 

 

Kuva: Unsplash / Nick Grappone 

Jaa artikkeli

Tilaa blogimme