Kuinka varautua teräviin kommentteihin työpaikalla?
Nokkelat sutkautukset ovat parasta viihdettä. Taitavaa stand up -koomikkoa seuratessa saa nauraa maha kippurassa ja vedet silmissä. Näppärät sanavalinnat ja vinoilut kuuluvat huumorin vaikeaan luokkaan. Väärässä kohtaa tai vääränlainen sutkautus ei naurata, vaan saa aikaan paljon pahaa.
Vinoileva tyyli ei sovi työelämään. Teemaan puuttui Helsingin Sanomien pääkirjoittaja elokuun alussa. Kesällä helsinkiläinen saunayrittäjä purki somessa kiukkuaan kokemastaan epäarvoisesta kohtelusta aukioloaikojen suhteen. Virkamies vastasi nokkelasti, että lupa olisi helpompi hyväksyä, jos lupaa olisi haettu.
Rakentava keskustelu kuuluu työelämään
Aivan syystä Hesarin pääkirjoittaja ojensi virkamiestä, että tällainen retoriikka ei ole rakentavaa. Yrittäjät rämpivät muutenkin lupaviidakossa. Ylimääräisiä sanallisia viiltoja ei kaivata lisää. Ja lisäksi luvan hakeminen ei edes ollut saunayrittäjän vastuulla.
Miksi me vinoilemme, tölväisemme, sivallamme sanoilla?
Koska se tuntuu niin hyvältä. On vapauttavaa purkaa oma mielipahaa ja ärtymystä. Mikä mieletön tunne, kun saa sanoilla toisen sanattomaksi. Mitä ärsyttävämpi tyyppi, sitä paremmalta se tuntuu. Jälkikäteen harmittaa, kun hyvät lohkaisut eivät tulleet mieleen.
Haluamme kostaa, antaa takaisin, pitää puoliamme. Kosto on inhimillinen tunne, ja niin primitiivinen. Mutta se ei ole rakentavaa.
Ota keskustelun kulku omiin käsiisi
Kun huomaat itsessäsi tarpeen sanoa jotain nokkelaa, on syytä pysähtyä. Vanha neuvo käskee laskemaan kymmeneen. Uusi neuvo olisi kysyä, miksi asia minuun kolahti niin, että tarve näpäyttämiseen heräsi. Herkkään paikkaani osui ja upposi. Vanha sananlasku ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” pitää paikkaansa.
Kun joutuu sanailun kohteeksi, on syytä puolustautua. Etukäteen on hyvä opetella jokin fraasi, mitä voi yllättävässä tilanteessa käyttää. On olemassa erilaisia lähestymistapoja.
- Palaute voi olla suora: ”Tuo ei ollut kovin rakentavasti sanottu.”
- Sanomisen voi palauttaa kysymällä lisää: ”Mitä tarkoitat?”
- Sanojaa voi haastaa olemaan aikuinen: ”Asioista pitää pystyä keskustelemaan ilman irvailua. Mistä tässä nyt on kyse?”
Oma reaktiomme vaikuttaa keskusteluilmapiiriin, joten etukäteen on hyvä olla tietoinen, minkälaiseen suuntaan sitä haluaa kehittää. Hyvä vastaus sutkauttajalle on sellainen, joka antaa mahdollisuuden jatkaa keskustelua, ei tyssää sitä. Vai mitä mieltä olet?