Kadotimmeko yhteisöllisyyden – vai opetimmeko ihmiset pärjäämään yksin?

Entä jos työelämän ongelma ei olekaan ihmisten heikko itseohjautuvuus, vaan se, että olemme menneet yksilökeskeisyydessä liian pitkälle? Olemme vuosia opettaneet ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Johda itseäsi. Ole itseohjautuva. Huolehdi osaamisestasi. Priorisoi. Kehitä resilienssiäsi. Huolehdi palautumisestasi.

Kaikki ovat tärkeitä taitoja. Mutta samalla kannattaa kysyä: missä vaiheessa meistä tuli minä?

Työelämässä korostetaan yksilön vastuuta niin paljon, että vaarana on unohtaa yksi perustavanlaatuinen asia: ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Myös työssä. Jos työ kuormittaa, ihmistä kehotetaan palautumaan paremmin. Jos aika ei riitä, pitäisi priorisoida tehokkaammin. Jos muutos tuntuu vaikealta, pitäisi vahvistaa muutoskyvykkyyttä. Jos yhteistyö ei toimi, pitäisi kehittää vuorovaikutustaitoja.

Haastan pohtimaan; kuinka paljon vastuuta voimme siirtää yksilölle ennen kuin meidän pitäisi katsoa ympärillemme?Entä jos ongelma ei aina ole ihmisessä, vaan yhteisössä, joka on lakannut kannattelemasta ihmistä?

Yhteisöllisyys katoaa hiljaa

Yhteisöllisyys ei yleensä katoa yhtenä päivänä. Se murenee pieninä palasina. Muistan lapsena, olin n. 10 vuotias, kun maatalon emäntä katsoi minua tarkkaan hakiessani häneltä maitoa. Isäni oli sopinut, että ostamme kananmunat, maidon heiltä kesälomamme ajan.

”Huomenna sitten tulet mukaan heinäpellolle. Lähdemme täältä klo 8.00.” Juoksin kotiin maito kannussa heiluen ja mökille päästyäni parahdin; Mitä tehdään heinäpellolla?

En koskaan unohda sitä yhdessä olemisen tunnetta ja tekemistä. Minua neuvottiin ystävällisesti, sain olla osa yhteen hiileen puhaltavaa ihmisryhmää ja koin tekeväni isänmaani ihmisille hyvää ja tärkeää työtä. Saunassa emäntä vielä kehaisi: No, osaahan kaupungin tyttökin tehdä työtä.

Tämä tarina kertoo erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä, jotka silloin olivat ihmisten luonnollinen tapa olla yhteydessä.

Palataan tähän päivään ja työelämään. Kohtaamiset ovat vähentyneet todella paljon. Kokouksista siirrytään suoraan seuraavaan. Etäpalaverissa käydään tehokkaasti agenda läpi ja suljetaan yhteys eikä kaikille ole edes kamera päällä. Työkaveriin otetaan yhteyttä silloin, kun häneltä tarvitaan jotakin. Kiireestä tulee normaali tapa olla olemassa.

Palaan vielä kerran taaksepäin; 80 ja 90 luvulla nauroimme ajatukselle: I am a very busy person – I am important. Tänään kukaan ei naura.

Mitä me olemme menettämässä? Yhteisöllisyys ei tarkoita vain mukavaa ilmapiiriä, yhteisiä kahvihetkiä tai henkilöstöpäiviä. Se on kokemus siitä, että minä kuulun tähän joukkoon, minua tarvitaan ja me olemme vastuussa jostakin yhteisestä.

Kun tämä kokemus heikkenee, ajattelumme muuttuu helposti meistä minuksi. Minun työni. Minun tavoitteeni. Minun kalenterini. Minun vastuuni.

Silloin yhteisestä ongelmasta tulee helposti jonkun muun ongelma. Tästä nk. minä-minä yhteiskunnasta psykologi ja tietokirjailija Liisa Keltikangas-Järvinen puhuu.

Meillä on enemmän yhteyksiä, mutta onko meillä vähemmän yhteyttä?

Digitaalinen työelämä on tehnyt meistä tehokkaasti verkottuneita, ei yhteisöllisiä. Olemme tavoitettavissa sähköpostilla, Teamsissa ja erilaisissa pikaviestipalveluissa lähes jatkuvasti. Mutta yhteyksien määrä ei ole sama asia kuin yhteisöllisyys.

Ihminen voi osallistua päivän aikana kuuteen etäpalaveriin ja silti päättää työpäivänsä kokemukseen, ettei kukaan oikeastaan kohdannut häntä. Me emme ole läsnä toiselle.

Yhteisöllisyys syntyy jostakin paljon arkisemmasta. Joku huomaa. Joku kysyy. Joku kuuntelee. Joku tarjoaa apua. Joku uskaltaa olla eri mieltä. Joku sanoo: tehdään tämä yhdessä.

Juuri näissä pienissä tilanteissa rakennetaan luottamusta. Ja luottamus puolestaan mahdollistaa avoimuuden. Uskallan kertoa, etten tiedä. Uskallan pyytää apua. Uskallan tuoda esiin ongelman. Uskallan kertoa virheestäni. Uskallan ehdottaa jotakin keskeneräistä.

Itseohjautuvuus tarvitsee tuekseen yhteisöllisyyden

Itseohjautuvuus on tärkeä työelämätaito, mutta siihen liittyy vaarallinen väärinkäsitys. Itseohjautuva työntekijä ei tarkoita työntekijää, joka jätetään yksin. Silti joskus juuri näin tapahtuu.

”Olet ammattilainen, kyllä sinä tiedät. Saat itse päättää. Johda omaa työtäsi.”

Mitä emme huomaa? Yhteisöllisyyttä vahvistavassa organisaatiossa toimitaan kysymällä: Miten meidän pitää onnistua? Kuka tarvitsee apua? Mitä tietoa minulla on, josta muut hyötyisivät? Mitä voin tehdä, jotta myös toinen onnistuu? Puhumme siis yhteisöohjautuvuudesta.

Yhteisöllisyyttä pitää johtaa

Yhteisöllisyys ei, tämän päivän työelämässä, välttämättä synny itsestään. Hybridityö, vaihtuvat tiimit, kiire ja digitaalinen vuorovaikutus tarkoittavat, että yhteisöllisyyttä täytyy rakentaa tietoisesti ja ylläpitää jatkuvasti.

Tämä muuttaa myös käsityksiämme johtamisesta. Esihenkilö ei johda vain yksilöiden suorituksia. Hän johtaa myös sitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu.

Kuka puhuu kenelle? Kuka jää ulkopuolelle? Uskalletaanko olla eri mieltä? Pyydetäänkö apua? Jaetaanko tietoa? Autetaanko toisia? Puhutaanko meidän onnistumisestamme vai ainoastaan yksilöiden tavoitteista?

Olemme vuosien aikana tehneet työstä joustavampaa, nopeampaa, itsenäisempää ja tehokkaampaa Ja se on tuonut työelämäämme paljon hyvää. Mutta samalla meidän pitäisi uskaltaa kysyä: Teimmekö työstä myös yksinäisempää?

Yhteisöllisyys ei ole pehmeä kakunpala tehokkaan organisaation päälle. Se on yksi kaiken organisaatioiden toiminnan edellytyksistä. Työelämää koskevassa tutkimuksessa sosiaaliset suhteet, kuulumisen tunne ja hyvä sosiaalinen ympäristö on yhdistetty muun muassa hyvinvointiin, sitoutumiseen ja työssä suoriutumiseen sekä tuottavuuden kasvuun.

Tulevaisuus vie takaisin ihmisen luo

Tulevaisuuden vahva työyhteisö ei välttämättä ole se, jossa jokainen ihminen on mahdollisimman itsenäinen. Se voi olla yhteisö, jossa ihmiset pystyvät sanomaan toisilleen:

Minä kannan vastuuni. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Ja tästä onnistumisesta vastaamme yhdessä.

Anne Roine - Johdon ja organisaation valmentaja, MKT, ICF Certified Business Coach Master® PCC, Sertifikaatti Extended Disc, Sertifikaatti, Workplace BigFive –sertifikaatti, Enneagrammi -ouluttaja ja EIF Elämäntaidon valmentaja.