Moni työntekijä päätyy googlailemaan uutta työpaikkaa, jos oma työnantaja ei kykene visualisoimaan innostavaa tulevaisuusnäkymää, osoittamaan uudistumiskykyään tai luomaan turvaa turbulentissa muutosmyrskyisessä toimintaympäristössä.
Organisaation resilienssi eli muutosjoustavuus onkin ehdoton kilpailukyky osaajamarkkinoilla sekä keskeinen sitouttamisen tekijä. Organisaation resilisenssin tarkastelu keskittyy paljolti sopeutumiseen ja selviytymiseen. Miten saadaan laiva liikkumaan muutoksissa, epävarmuudessa, toimintaympäristön yllättävissä suunnanvaihdoksissa tai kriiseissä. Tässä blogissa käännän katsetta enemmän arjen resilienssiin, siihen miten organisaatiot voivat jatkuvassa muutoksessa lisätä uudistumis- ja oppimiskykyään.
Yksi ihmisyyden perustarpeista on kyvykkyys. Ihminen on luonnostaan halukas oppimaan ja kehittymään, se on meihin sisäänrakennettua. Kun ihmiset tietävät, että organisaatio kehittää uudistumiskykyänsä tässä ja nyt, eikä vasta sitten, jos jotakin tapahtuu, kasvaa myös yksilöissä rohkeus panostaa omaa uudistumiseen ja itsensä kehittämiseen. Oppiminen on palkitsevaa ja sitouttavaa, kun se linkittyy itselle merkittäviin asioihin, eli omaan työhön ja organisaatioon. Jotta uudistuminen ja oppiminen eivät käänny taakaksi, resilientissä organisaatiossa tarjotaan aikaa asioiden sisäistämiselle, harjoittelulle, yhdessä reflektoinnille ja palautumiselle.
Koko aika ei voi uudistua sata lasissa.
Resilienssi ymmärretäänkin toisinaan väärin ainoastaan selviytymisenä ja kykynä mennä eteenpäin, resilienssin ytimessä tulisi nähdä uudistuminen ja oppiminen. Resilientit työntekijät onnistuvat käyttämään potentiaalinsa optimaalisesti, voimaan hyvin ja pitämään energiatasapainon sellaisena että kehittyminen mahdollistuu.
Kun organisaatiokulttuuri tukee jokapäiväistä uudistumista ja oppimista, mahdollistuu myös poikkeustilanteissa tarvittava muutosjoustavuus. Kun kriisi on päällä, on siinä hetkessä turha alkaa opettelemaan miten kannattaa toimia. Treenit on tehtävä etukäteen, jotta ne juurtuvat arkisiksi organisaation toimintaa ylläpitäviksi ja henkilöstöä sitouttaviksi voimiksi. Resilienssikyvykkyys punnitaan tiukoissa paikoissa, mutta se rakennetaan pala palalta työn arjessa.
Valmentava esihenkilö keskittyy yksilön vahvuuksiin
Organisaation resilienssin rakentamisen keskiössä on organisaatiokulttuuri, joka tukee oppimista ja uudistumista. Valmentava ja voimaannuttava johtaminen, joka tarjoaa mahdollisuutta ihmisten osallisuuteen ja kasvuun, synnyttää resilienssin kokemusta. Valmentava esihenkilö uskoo aidosti yksilön potentiaaliin ja osoittaa tämän arjessa sparrauksena ja tukena. Tällöin tavoitteet eivät ole myrkkyä, koska ne ovat yhdessä rakennettuja, inspiroivia ja askelmerkit ovat konkreettisia.
Resilientissä organisaatiossa jokainen tietää olevansa tärkeä ja merkityksellinen yhteisölleen.
Harjoitusvinkki: Keskustelkaa yhdessä merkityksellisyydestä: Missä tehtävissä osaamisesi ja ammattitaitosi on keskiössä? Keitä olet auttanut? Millaisissa päätöksentekotilanteissa olet ollut mukana?
Blogin kirjoittaja Hanna Poskiparta oivalluttaa tunnistamaan itselle, työyhteisölle ja organisaatiolle merkitykselliset asiat. Hän herättelee asiakkaita löytämään rohkeutensa ja vahvuutensa, katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, luomaan selkeitä tavoitteita ja tukee löytämään askelmerkit onnistumisen tielle.
Lähteitä:
Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim
https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/resilienssi-ja-jatkuvuudenhallinta/johtaminen-ja-osallistumisen-varmistaminen
Kuva: Unsplash / Nick Grappone