Yrityskulttuurilla tarkoitetaan suppeamman määrittelyn mukaan erilaisia näkyviä käyttäytymisen muotoja, jotka esimerkiksi uusi työntekijä havaitsee suhteessa aikaisempaan työpaikkaansa. Ensin huomataan päivittäin näkyvät tavat: onko organisaatio hierarkkinen vai epämuodollinen, miten ihmiset saavat tietoa meneillään olevista asioista ja pääsevät vaikuttamaan päätöksiin, miten työtilat on järjestetty tai miten ihmiset tervehtivät toisiaan.
Jos itsekin käytät ”kaikkia aisteja”, huomaat nopeasti millainen meininki asiakkaan tai kumppanin luona on. Yhdessä paikassa näkyy pitkiä kolkkoja käytäviä, toisessa kuuluu tekemisen kuhina, kolmannessa astutaan suoraan kahvin tuoksuiseen kokouskeskukseen.
Kuitenkin merkittävämpää on se, millaisten oletusten ja uskomusten varassa yritys tekee päätöksiä. Nämä asiat saattavat juurtua ajattelutapoihin siten, että niitä on vaikea kyseenalaistaa. Siksi vahvaan yrityskulttuuriin liittyy selvä riski: jos aikaisemmin on menestytty toimimalla tietyllä tavalla, ei osata reagoida toimintaympäristön muutoksiin, vaan jäädään jääräpäisesti kiinni vanhaan. Taaksepäin katsova yrityskulttuuri on erilainen kuin eteenpäin tähtäävä.
Kahden organisaation yhdistymisessä tapahtuu helposti ilmiö, jossa osapuolet tunnistavat ”meidän” ja ”heidän” toimintatapojen erot, olivatpa ne sitten yksinkertaisia raportointitapoja tai monimutkaisempia päätöksentekoon liittyviä käytäntöjä. Jos olet ollut vastaavissa tilanteessa, olet todennäköisesti havainnut, että ihmiset pikemminkin puolustavat itselleen tuttuja toimintatapoja ja vastustavat vieraalta tuntuvia menettelyjä kuin päinvastoin.
Valitettavasti yrityskaupoissa kulttuurin merkitystä ei aina kyetä ennakoimaan, vaan keskinkertainen päättäjä herää vasta havaitessaan, että toiminta on heikentynyt tehostumisen sijasta. Viisas päättäjä sen sijaan varaa kulttuurien yhteensovittamiseen aikaa ja resursseja, ja alkaa rakentaa kokonaisuutta, jossa molempien osapuolten vahvuudet saadaan mukaan.