Skip to content

Työn mieli

Retriitti tarkoittaa vetäytymistä

Sanan retriitti ja sen merkityksen tuntee jo iso osa suomalaisista. Kymmenen vuotta sitten ei vielä ollut näin. Retriitti hiljentymisen, pysähtymisen ja oivaltamisen paikkana, tilana ja tapahtumana oli hyvinkin outoa. Nykyään me tiedämme paljon enemmän siitä henkisyyden ja hengellisyyden uuden nousun takia. Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia itsestään huolta pitämisestä, mindfulnessista, kutsumusajattelusta, työelämäretriiteistä ja työyhteisöjen hyvän tekemisen projekteista.

Retriitti-sanatulee ranskan kielen sanasta retreat, vetäytyminen, joka puolestaan tulee latinan sanasta retraho, noutaa takaisin. Termi oli alun perin sotilaallinen: joukko-osasto vedettiin pois rintamalohkolla. Joskus vetäytyminen, perääntyminen, oli hallittua, joskus kaoottista. Termi tuli myös siviilikäyttöön alkaen tarkoittaa jopa yöpuulle vetäytymistä. Suurimpaan käyttöön sana kuitenkin tuli ns. hengellisissä yhteyksissä. Rukoukseen, meditaatioon, hiljaisuuteen lähtevä ”teki retriitit”, lähti syrjään, yksinäisyyteen, pois kiireestä, melusta, stressistä.

Monella ihmisellä näyttää olevan aika juhlava kuva retriitistä, mikä johtaa helposti lauseeseen: ”Ei ole minua varten!” Meiltä jää huomaamatta se, että me lähdemme oman arkisen elämän epävirallisiin retriitteihin jatkuvasti. Menemme metsään, mökille, ladulle, pilkille, kävelylenkille, oman kodin rauhaan useinkin. Me vetäydymme pois toisten seurasta; meille suomalaisille se on mahdollista ja onnistuu, jos niin haluamme.

Työelämässä neukkariin meno on jo vetäytymistä, samoin eri ryhmien kokoushotelliviritelmät, johtoryhmien ideapäivät ja monimuotoiset tyky-hommat luonnossa. Ongelmana vain noissa työelämävetäytymissä on se, että kiire, suorituspaine ja stressi eivät ole suinkaan aina sivuutettavissa. Arjen taistelusta ei noin vain päästäkään ”linjojen taakse”.

Toinen ongelma näyttää olevan se, että varsin usein meillä on ylimitoitetut odotukset siitä, mitä nämä vetäytymiset voivat merkitä ja antaa minulle ja ryhmälle. Parhainkin ”retriitti” on vain osa siitä mielen polusta, jolla olen ja jossa monet asiat ovat mukana tuottamassa esimerkiksi niitä uusia oivalluksia, joita kenties olen hakemassa.

Olen viime aikoina alkanut kysellä päivittäisen retriitin perään. Mitä olisi pikkuhiljainen perääntyminen vanhentuneista toimintatavoistani, uskomuksistani, oletuksistani? Mitä olisi vetäytyminen omista fraaseistani, hokemistani, kuluneista verbaalisista heitoistani? Mitä olisi vaikkapa keskellä päivää tapahtuva pysähtyminen hetken hiljaisuuteen, rauhalliseen hengittämiseen ja, mikä parasta: hetken toimimattomuuteen ja tietämättömyyteen? Mitä syvälle kätkettyä minun olisi noudettava takaisin?

Näitä ja monia muita sielun todellisia kysymyksiä pohdimme yhdessä ja erikseen vuorovaikutteisessa työelämän retriitissä ”Työn mieli”, jonka vetäjinä ovat Tapio Aaltonen ja Lari Junkkari. Olet mitä tervetullein mukaan retriittiin keskiviikkona 5.4. Heponiemelle, Karjalohjalle.

Lue tarkemmat tiedot retriitistä: Työn mieli – vuorovaikutteinen retriitti

Ilmoittaudu mukaan Työn mieli -retriittiin 5-7.4. lähettämällä viestiä alla olevalla lomakkeella.

Tilaa blogimme