Omistamisen vastuu kuuluu kaikille

Omistaminen on ihanaa. Rahaa, kamaa ja valtaa. Mitä enemmän kaikkea, sen parempi. Mieluummin heti kuin kohta. Tämä on kapitalismin ydin – tai niin se tunnutaan usein ymmärrettävän.

Boardmanin partneri ja Novetos-kollegani Tapio Aaltonen kirjoitti artikkelissaan ”Omistamisen etiikka” loistavan kuvauksen omistamisesta ja omistamisen etiikasta. Artikkelin innoittamana jäin miettimään asiaa. Omistaminen, vauraus ja rikkaus – kolme termiä, jotka kaikki meidän kulttuurissamme sisältävät enimmäkseen assosiaatioita rahaan.

Omistaminen koskee kuitenkin myös paljon muuta kuin vain rahaa, osakkeita tai asuntoja.

Aaltonen kirjoitti blogissaan, että olemme kaikki omistajia, enemmän tai vähemmän. Omistamme kukin materiaa, rahaa ja osaamista. Näiden lisäksi meillä on yhteistä omaisuutta. Demokratiassa omistamme maamme, valtiomme ja kuntamme itse. Emme yksin mutta kaikki yhdessä. Meillä on valtava omaisuus, johon liittyy suuri omistamisen vastuu.

Meillä on myös valtavasti sosiaalista pääomaa, sekä yksilöinä että yhteisönä. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan sosiaalisia verkostoja, normeja ja keskinäistä luottamusta. Näiden avulla voimme edistää yhteistyötä, jakaa ja saada resursseja, synnyttää hyvinvointia ja aikaansaada tuloksia.

Omistajan vastuu on huolehtia omaisuudestaan siten, että omaisuuden arvo säilyy tai mieluummin kasvaa. Vanha sanonta kertoo yrittäjäsuvuista, joissa ensimmäinen polvi rakentaa omaisuuden, toinen säilyttää ja kolmas tuhoaa sen. Näin emme voi toimia yhteisen omaisuutemme kanssa.

Yhteisen omaisuuden hallinnan teema on ollut viime viikkoina kovasti esillä hallituksen säästö- ja tehokkuuden kehittämissuunnitelmien takia. Julkinen keskustelu velloo ääripäiden välillä – meillä on kaikki, eikä muutoksiin ole tarvetta. Tai olemme liki konkurssissa, ja velkaantuminen on pakko lopettaa heti. Vuosia kestäneen laman jälkeen kansa on herännyt keskustelemaan yhteisen omaisuuden hoidosta. Osin keskustelu on asiallista ja osin kuin horroksesta herätetyn karhun ärjyntää.

Yhteisen omistamisen eettisyys puolestaan on ollut esillä Suomeen suuntautuvan pakolaisvirran takia. Otammeko pakolaiset avosylin vastaan vai suljemmeko rajat suojataksemme yhteistä omaisuuttamme?

Olemme maailman vauraimpia kansoja, jossa heikoimmista huolehditaan. Elämä virtaa jälleen ääripäiden välillä. Voimme ajatella, että meidän eettinen velvollisuutemme on jakaa tätä vaurauttamme hädässä oleville. Voimme myös argumentoida, että eettistä omistajuutta on suojella yhteistä omaisuuttamme tuleville sukupolvillemme.

Muutos lähtee aina yksilöstä. Aloitetaan siis itsestämme. Päästäksemme alkuun omistamisemme hoitamisessa laadin neljän kohdan listan, johon kannustan tarttumaan:

1. Ole aktiivinen omistaja. Ota rakentavasti ja aktiivisesti osaa yhteisen omaisuuden hoitoon. Vaikuta ja vaikutu, mutta älä provoidu. Äänestä ja asetu ehdolle.
2. Toimi eettisen omistajan tavoin. Laita hyvä kiertämään ja tue muita. Anna omastasi ja vastaanota muilta. Huolehdi kuitenkin omaisuutesi arvosta, sillä tyhjästä on paha nyhjäistä.
3. Tunnista investoinnin ja kuluttamisen ero. Investointi on panostusta pääoman kerryttämiseen, kuluttaminen on pääoman nakertamista. Tarvitsemme näitä molempia, mutta oikeassa suhteessa.
4. Velkaannu viisasti. Lainaraha on joskus halvin ja viisain rahoitusmuoto. Toisinaan taas kallis ja riskialtis. Lainarahalla voi vivuttaa mutta sen myötä voi myös romahtaa. Ole vastuullinen ja kanna itse omat lainariskisi. Älä ikinä velkaannu toisten piikkiin.