Jämäkkyys johtamisessa – työelämän aliarvostettu taito

Työelämässä puhutaan tällä hetkellä paljon empaattisesta johtamisesta, psykologisesta turvallisuudesta, työ merkityksellisyydestä ja työhyvinvoinnista. Ja hyvä niin, sillä yhteiset keskustelut synnyttävät aina uusia ajatuksia, näkemyksiä ja parhaimmillaan muuttavat organisaatioiden rakenteita ja toimintaa.

 

Tässä sekavassa ajassa, me kaikki tarvitsemme työyhteisöissä aidosti kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunnetta, arvostusta sekä ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samalla kuitenkin helposti unohtuu yksi keskeinen asia: turvallisuus ei synny pelkästä pehmeydestä ja ymmärtämisestä. Se tarvitsee rinnalleen selkeyttä, rajoja ja johdonmukaisuutta. Toisin sanoen jämäkkyyttä.

Jämäkkyydestä on puhuttu ja pohdittu julkisuudessa jonkin verran. Silti se on yksi työelämän aliarvostetuimmista johtamistaidoista. Valitettavasti jämäkkyys ymmärretään usein väärin - kovuutena, käskyttämisenä tai kontrollina, vaikka todellisuudessa kyse on aivan muusta. Jämäkkä johtaja ei johda pelolla eikä korota ääntään. Hän johtaa selkeästi ihmisiä kunnioittaen.

 

Hybridimallit, jatkuvat jopa päällekkäiset muutokset ja kasvava epävarmuus kuormittavat ihmisiä monella tavalla. Työn muuttuessa yhä itseohjautuvammaksi, pitää myös johtaminen muuttua. Työntekijät eivät tarvitse jatkuvaa valvontaa, mutta he tarvitsevat selkeän suunnan, ymmärrettävät odotukset ja johdonmukaisen toimintaympäristön. Juuri tässä jämäkkyys näkyy parhaimmillaan.

 

Jämäkkyys ilmenee mm. siten, että johtaja uskaltaa tehdä päätöksiä myös silloin, kun kaikki vastaukset eivät ole valmiina. On kuin hakisi vastauksia sumusta, jossa ei näe eikä kuule mitään.

 

Monessa työyhteisössä ongelmat syntyvät siitä, että johtaminen saattaa osin olla epäselvää tai väistävää. Työntekijät eivät tiedä, mitä heiltä odotetaan, miten yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan, mihin asioihin puututaan tai kuka tekee päätöksiä. Tällainen epävarmuus kuluttaa yllättävän paljon energiaa ja pienentää työn merkityksellisyyttä sekä aiheuttaa tunteen työn hallinnan puutteesta.

 

Tästä pahimmillaan seuraa, että ihmiset alkavat tehdä erilaisia tulkintoja, varoa sanojaan ja käyttäytymistään ja nämä johtavat työilmapiirin sekä tuottavuuden laskuun.

 

Miten siis pitäisi jämäkästi toimia? Tutkimuksissa, joissa on selvitetty hyvää johtamista, työntekijät ovat arvostaneet seuraavia asioita: puuttuu epäasialliseen käytökseen, pitää kiinni sovituista toimintatavoista, antaa palautetta suoraan mutta kunnioittavasti. Kuuntelee, kysyy ja keskustelee, rakentaa yhteisiä näkemyksiä sekä perustelee päätöksiään.

 

Jämäkkyys ei siis sulje pois inhimillisyyttä – päinvastoin. Usein kaikkein inhimillisintä on juuri se, ettei vaikeita asioita vältellä.

 

Tutkimuksissa on myös viime vuosina korostettu psykologisen turvallisuuden merkitystä työelämässä. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä ihmiset uskaltavat kysyä, tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia ja myöntää virheitä ilman pelkoa nöyryytyksestä.

 

Usein ajatellaan virheellisesti, että tämä tarkoittaa mahdollisimman pehmeää johtamista. Todellisuudessa psykologinen turvallisuus tarvitsee tuekseen juuri jämäkkyyttä. Turvallisuuden tunne syntyy siitä, että työyhteisössä on selkeät rajat, reilut pelisäännöt ja ennakoitava tapa toimia.

 

Kun johtaja toimii johdonmukaisesti, ihmiset tietävät missä mennään. Se vähentää epävarmuutta ja lisää luottamusta. Työterveyslaitoksen ja useiden uusien johtamistutkimusten mukaan työntekijät kokevat turvallisuutta erityisesti silloin, kun johtajan toiminta on selkeää ja oikeudenmukaista.

 

Jämäkkyys kulkee käsi kädessä rohkeuden kanssa. Johtamisessa rohkeus ei yleensä ole näyttävää sankaruutta, vaan arjen päivittäisiä tekoja. Se on uskallusta käydä vaikeita keskusteluja, tehdä päätöksiä epävarmuudessa ja myöntää omat virheet.

Se on myös kykyä pyytää ja vastaanottaa palautetta omasta toiminnastaan. Ja ennen kaikkea vahvistaa työntekijöitä kiittämällä ja pyytämällä anteeksi.

 

Me kaikki tiedämme, että tulevaisuuden työelämä ei enää tarvitse autoritaarisia käskyttäjiä. Lisään tähän, ettei myöskään johtajia, jotka välttelevät vastuuta vaikeissa tilanteissa. Parhaat johtajat osaavat yhdistää korkeat odotukset ja inhimillisen kohtaamisen. He osaavat olla samaan aikaan vaativia ja turvallisia.