Näkyykö johtaminen?

Mistä näkee, jos johtaja ei ole viikkoon johtanut? Monen työn tekemisen tai tekemättä jättämisen ero on silmin havaittavissa, mutta missä vaiheessa johtamisen vaikutukset paljastuvat?

Olin kerran tilaisuudessa, jonka aloituksesta ei ollut sovittu. Meitä oli eri puolilta maata väkeä kokoontuneina pöydän ympärille. Kävimme suomalaiseen tapaan sujuvasti small talkia, joka oli luontevaa ja ajankohtaista. Mitä pitemmälle aika kului, sitä vaivaantuneemmaksi tunsin oloni. Oli outoa vain keskustella urheilusta ja säästä, kun tapahtumalle oli kuitenkin olemassa erityinen tarkoitus: keskustella johtamisesta. Lopulta eräs henkilö nousi ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Seuraavaksi oli minun vuoroni ottaa puheenvuoro ja kysyin, miltä tuntui, kun alussa kukaan ei varsinaisesti johtanut tilannetta. Monet kertoivat kokeneensa samaa, minkä itsekin olin tunnistanut: ihmiset kaipaavat sitä, että tilanteita johdetaan.

Pidän elämäkertojen lukemisesta. On kiinnostavaa lukea vaiheista, joiden kautta ihminen saavuttaa läpimurron, kykenee toteuttamaan jotakin merkittävää omassa elämässään ja saamaan vaikutuksia aikaan laajasti lähiyhteisössä tai yhteiskunnassa. Tuskin kukaan on astellut valmista polkua menestykseen, vaan jokainen on joutunut raivaamaan tiensä vaikeuksien läpi. Itsekin esimiehenä olen kerta toisensa jälkeen huomannut, että juuri hankalat tilanteet ja suuret haasteet toimivat testeinä omalle ja organisaation kehitykselle.

Kokemuksen myötä itsestäänselvyydet kyseenalaistuvat ja viisaudet pelkistyvät kantaviksi periaatteiksi. Johtaminen sisältää näennäisesti vastakkaisia taitoja: on kyettävä pitämään kiinni omista periaatteistaan ja sitkeästi kuljettava kohti visiota. Yhtä lailla on oltava valmis kuuntelemaan muiden näkemyksiä. On oltava korkea toiminnan moraali, mutta ote ei saa olla tosikkomainen. On tähdättävä hyviin tuloksiin, ymmärtäen samalla, että tulokset ovat seurausta ihmisten työpanoksesta ja prosessien sujuvuudesta.

Kokkolalainen konsultti Kari Ollikainen on tehnyt tunnetuksi sanontaa, jonka mukaan se joka johtaa ajattelua, johtaa koko työyhteisöä. Tämä ajatus on mielenkiintoinen, sillä se korostaa, ettei valta tai auktoriteetti aina synny aseman perusteella; työyhteisössä kulttuuri voi syntyä hyvinkin erilaisissa tehtävissä toimivien yksilöiden kautta. Joku tai jotkut vaikuttavat enemmän siihen, mistä asioista puhutaan, mitä arvostetaan ja mitä pidetään suotavana toimintana.

Olisiko tässä paikka miettiä, missä johtaminen konkreettisesti näkyy? Jos kukaan ei ole pitkään aikaan johtanut, niin millaisia seurauksia työyhteisössä havaitaan? Tyypillistä lienee, että toimintaa ja päätöksiä on vaikeaa nähdä seurauksena strategiasta. Kenties ilmenee, että tehtävänkuvat ovat epäselviä, tieto ei kulje eikä kukaan ota hoitaakseen asioita, joissa havaitaan puutteita.

* * *

Kiteyttäen: johtajat saavat aikaan toivottuja muutoksia. He eivät tee niitä yksin, vaan saavat myös muut tekemään tarvittavia asioita. Siinä johtajuus näkyy.

Petri Lehtipuu
toimitusjohtaja

Kuva: Juha Reunanen