Johtajuuden uusi aalto – Paneelikeskustelu johtajuuden syvemmästä merkityksestä
Novetos ja Fakta-lehti järjestivät yhteisen aamiaistilaisuuden Talentum Caféssa 15.9.2011. Merkityksen kokemisesta ja johtajuudesta oli saapunut kuulemaan ja keskustelemaan monikymmenpäinen joukko johtajia ja muita vaikuttajia.
Kipinä Johtajuuden uusi aalto -tilaisuuden järjestämisestä syttyi Tapio Aaltosen 16.6.2011 ilmestyneestä kirjasta Johda ihmistä – Teologiaa johtajille. Kirja on herättänyt mielenkiintoa, ja tunnettujen johtajien paneelikeskustelulle aiheesta vaikutti olevan tilausta.
Aaltosen alustusta seurasi Heidi Hammarstenin johdattelema energinen paneelikeskustelu. Puhe polveili ihmisten aidosta kohtaamisesta vaatimukseen jalkauttamispuheiden lakkautuksesta. Yleisöstä puolestaan haastettiin pohtimaan ristiriitaa, että jos johtajuuden suunta ei ole jalkauttamista ylhäältä alas vaan yhdessä tekemistä keskeltä, niin miksi johtajien kannustimet poikkeavat valovuodella rivityöläisen palkasta.
Novetos kiittää kaikkia tilaisuuteen osallistuneita mielenkiinnosta, kommenteista, kysymyksistä ja keskustelusta. Paneelikeskustelu oli niin innostava, että kirjasimme tilaisuudesta muistiinpanoja niitä varten, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan.
- Paneelikeskustelussa Tapio Aaltonen (Novetos Oy), Yrjö Kopra (Alexander Corporate Finance Oy), Anni Vepsäläinen (Diacor Terveyspalvelut Oy) ja Marko Parkkinen (Seedi Oy).
Muistiinpanoja paneelikeskustelusta
- Novetos ja Fakta-lehti järjestivät yhteisen aamiaistilaisuuden Talentum Caféssa 15.9.2011.
Johtamisen syvempi merkitys
Talentum Café oli pullollaan johtajia ja muita vaikuttajia, kun Fakta-lehden päätoimittaja Heidi Hammarsten avasi tilaisuuden. Tapio Aaltonen alusti persoonan, yleistiedon ja merkityksen luomisen taidon tärkeydestä johtamistyössä. Johtamisen syvempi merkitys, oli Aaltonen otsikoinut alustuksensa.
Ecce homo – Katso: ihminen!
– Jeesuksen vuotaessa verta orjantappurakruunu päässään Pontius Pilatus lausui: ”Ecce homo”. Katso: ihminen! Ihmisyys on monta kertaa vähän kateissa johtamisestakin, Aaltonen selventää slidelle avautuvia sanoja.
Olemme loppujen lopuksi kaikki ihmisiä, joten työelämänkin tulisi olla inhimillistä. Tästä perspektiivistä voisi kysyä, onko talous olemassa ihmistä varten vai ihminen taloutta varten. Teologia kannustaa kysymään, mikä on ihmiselle tärkeää.
– Työllä, jota tekee, on oltava jokin merkitys. Silloin voi itse arvostaa omaa työtään ja kokea siitä ylpeyttä. Merkitys voi tulla pienestäkin konkreettisesta asiasta, ei sen tarvitse olla mikään valtaisa, universaali juttu, Aaltonen johdattelee.
Johtaminen ei ole vain tekniikkaa. Sitä, että asetetaan tavoitteita ja muistetaan silloin tällöin antaa positiivista palautetta. On muistettava, että johdettavat ovat ihmisiä.
- Onko ihminen ja ihmisyys kateissa, kysyy Aaltonen.
Etiikka auttaa näkemään vaihtoehtoja
Öykkärit ovat out. Yhden asian osaaja on vaarallinen, videotykki suoltaa.
– On vaarallista olla liian paljon yhden asian ihminen, silloin vain painaa menemään yhtä raidetta, eikä näe muuta, Aaltonen perustelee.
Etiikka on pohjimmiltaan ajattelun ja keskustelun taitoa. Etiikka on vaihtoehtojen punnitsemista. Tällainen kysymyksenasettelu auttaa johtajaa laajentamaan näkemystään.
Merkitys voi tulla sisältä tai ulkoa
Aaltosen alustamista teemoista jatkettiin paneelikeskustelulla, johon oli kutsuttu Yrjö Kopra (Alexander Corporate Finance Oy), Anni Vepsäläinen (Diacor Terveyspalvelut Oy) ja Marko Parkkinen (Seedi Oy).
Hammarsten viritteli keskustelua merkityksen kokemiseen.
– Merkityksen kokemus antaa oikeuden työn tekemiseen. Merkityksen kokemus johtaa kasvuun ja kehittymiseen ihmisenä. Tämä on minusta jokaisen perusoikeus, aloittaa Parkkinen.
– Löydän oman työni merkityksen suoraan Diacorin missiosta: Edistämme ihmisen hyvinvointia ja teemme hyvän tekemisen mahdolliseksi, Vepsäläinen kiteyttää.
– Löydän oman työni merkityksen sen kautta, että omalla työlläni pitää olla merkitystä muille. Teen työtä, jotta omistajat näkisivät kestävän kehityksen näkökulmasta kvartaalien yli ainakin viiden vuoden päähän, sanoo Kopra.
Keskustelijoilla oli selkeä kuva työnsä merkityksestä. He pohtivat paitsi sitä, mitä on heidän työnsä merkitys, myös sitä, mitä kautta tuo merkitys tulee.
Mihin johtajan aika menee
Seuraavaksi pohdittiin johtamisen etiikkaa.
– Siitä vastakkainasettelusta en pidä, että toisessa päässä on talous tai tehokkuus, ja toisessa päässä etiikka. Minusta paras tulos tulee aina eettisesti kestävän toiminnan kautta, Parkkinen puuskahtaa ja jatkaa – Johtamisessa on kyse tavoitteista ja tyylistä. Ihmisistä on välitettävä, on kohdattava aidosti. Siis juuri tämä Ecce homo.
Puheenvuoro herättää yleisökysymyksen.
– Kuulen usein, ettei johtajilla ole aikaa kohtaamisiin, toteaa konsulttina toimiva yleisön jäsen.
– Itselleen tärkeän asian tunnistaa siitä, että sille on aikaa, kuittaa toinen osallistuja.
– Jos ei ole aikaa johtaa, miten voi olla johtaja, heittää Parkkinen.
- Parkkisen (oik.) mielestä ollaan jo epäonnistuttu, kun johtaja alkaa puhua strategian jalkauttamisesta. Vepsäläisenkin mielestä jalkauttaminen-sanan voisi kieltää.
Jospa kiellettäisiin jalkauttaminen
Ihmisten kohtaaminen vie panelistit pohtimaan johtamisen suuntaa: ylhäältä alas vai keskeltä joka suuntaan.
– Kun johtaja alkaa puhua strategian jalkauttamisesta, ollaan jo epäonnistuttu. Ilman aitoa kohtaamista merkityksen kokemus jää syntymättä, korostaa Parkkinen kaikille organisaation tasoille ulottuvien keskusteluyhteyksien tärkeyttä.
– Minäkin kieltäisin jalkauttaminen-sanan. Se on jo mielikuvana yksisuuntaista toimintaa ylhäältä alas. Yhdessä nämä asiat pitää tehdä, dialogissa joka suuntaan, tukee Vepsäläinen.
– Ison firman johtaja ei voi tietenkään tavata kaikkia, mutta jos tapaa prosenttiakin, niin tarina leviää: johtaja on kiinnostunut, kannustaa Aaltonen.
Keskustelu etenee yhden raiteen kulkemisen laventamiseen ammentamalla eri alueilta, kuten nyt esimerkiksi teologiasta. Pöydälle nostetaan teemoja urheilusta antropologiaan.
Onko mahdollista johtaa eettisesti oikein
Yleisöstä haastetaan pohtimaan ristiriitaa, että jos johtajuuden suunta ei ole jalkauttamista ylhäältä alas vaan yhdessä tekemistä keskeltä, niin miksi johtajien kannustimet poikkeavat valovuodella rivityöläisen palkasta.
– Yrityselämä on täynnä asioita, joita suurin osa kansasta ei tule ikinä hyväksymään, sohaisee Kopra ja jatkaa urheiluanalogiaan – esimerkiksi jalkapallojoukkueet toimivat huipputiimeinä, vaikka palkkioissa on suuria yksilöllisiä eroja. Mutta perusteet ovat läpinäkyvät ja kaikki hyväksyvät ne.
Kopra ottaa toisen esimerkin:
– Ajatellaan vaikka kahta, samalla toimialueella toimivaa saman kokoista kansainvälistä yritystä. Toinen tekee huipputulosta, toinen ei. Mistä tämä johtuu? Ei ainakaan siitä, että tehtaiden kiinalaisten työntekijöiden osaaminen olisi jotenkin ratkaisevan erilaista. Missä siis on ero? Keskeisissä avainhenkilöissä. He taas valitsevat työnantajansa myös palkkioiden perusteella, vaikka työyhteisökin merkitsee paljon.
– Monesti johtajana tuntuu, että teet niin tai näin, aina ainakin vähän menee väärin. Johtaminen ei ole täydellistä, se on hyvin vaikeiden päätösten tekoa, kommentoi Vepsäläinen.
– Emme elä laboratoriossa. Joudumme aina tekemään väärin. Mutta jos isot asiat ylipäätään vaivaavat mieltä, ollaan jo pitkällä, Aaltonen vetää yhteen.
Teologia tarjoaa johtajille patteriston coachaavia kysymyksiä. Mikä elämässä on tärkeää? Mikä on ihminen? Mikä meille on pyhää? Miksi tekisin hyvää? Kun johtamisen tekniikka on hallussa, on hyvä pysähtyä pohtimaan johtajuutensa syvempää merkitystä.