Työpaikat ovat aikuisten päiväkoteja

Kyseessä on yksi positiivisen pedagogiikan taustaoletuksista, joita Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos käyttää tutkimuksessaan päiväkoteihin ja kouluihin liittyen. Samoja taustaoletuksia voisi käyttää tutkittaessa oppimista työyhteisöissä. Uuden oppiminen on ajankohtaista lähes kaikilla toimialoilla.

Miksi ei siis helpotettaisi aikuistenkin oppimista?

Näistä taustaoletuksista saa kätevästi huoneentaulun kaikille työpaikoille. Korvaa vain sana lapsi aikuisella ja päiväkoti työyhteisöllä. Alkuperäiset sanat ovat sulkeissa.

1. Yhteisöllinen, myönteinen toimintakulttuuri vahvistaa sosiaalisia suhteita, oppimista ja hyvinvointia. Yksi ihmisen (lapsen) perustarpeista on kuulua sosiaalisten suhteiden verkostoon, jossa toisista välittämistä ilmaistaan.
2. (Kasvatus- ja opetustyön) Työyhteisön kehittämisen lähtökohta on työntekijän (lapsen) toimijuus ja osallisuus työympäristöjen (kasvuympäristöjen) kehittämisen kokonaisuudessa. Työntekijää (Lasta) tarkastellaan eri toimintaympäristöjen keskiössä aktiivisena, omaan elämäänsä vaikuttavana subjektina.
3. Myönteiset tunteet ovat oppimisen ja hyvinvoinnin voimavaroja. Positiivinen pedagogiikka perustuu käsitykseen, jonka mukaan tunnetilojen ja kokemusten tunnistaminen, dokumentointi ja jakaminen edistävät työntekijän (lasten) kokonaisvaltaista oppimista ja hyvinvointia. Taustalla on myös ajatus siitä, että yksilö pystyy vaikuttamaan tunnetiloihinsa.
4. Jokaisen työntekijän (lapsen) vahvuuksien tunnistaminen on oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisen edellytys. Vahvuudet huomioiva pedagoginen toiminta edistää positiivisen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen rakentumista yhteisöissä. Tällaisen toimintakulttuurin rakentamiseksi tarvitaan tietoista pyrkimystä dialogisuuteen ja moniäänisyyteen.

(Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö, Lipponen, 2014: Positiivisen pedagogiikan jäljillä)

Perustarpeemme ovat samat niin aikuisilla kuin lapsilla. Työyhteisöjen ilmapiiriä on aivan mahdollista parantaa sellaiseksi, että uusia asioita kohtaan herää kiinnostus, toimintaa halutaan kehittää ja omia vahvuuksia hyödyntää. Tässä johtajat ja esimiehet ovat vaativan tehtävän edessä.

Miten tukea myönteistä toimintakulttuuria ja dialogisuutta? Miten tunnistaa ja vahvistaa myönteisiä tunteita? Miten hyödyntää kunkin vahvuuksia? Haastavinta on luoda ymmärrys, että kaikki tämä on koko työyhteisön yhteinen tehtävä, ei pelkästään johtajien ja esimiesten.

Työpaikoillamme voisimme olla siis kuin lapset – iloisia, innostuvia, oppivia. Ja kuitenkin ensisijaisesti aikuisia. Eläköön ihmisyys!

Eeva Pitkänen

Novetos Oy 22.5.2015