Rohkeasti omanlainen

Tunnen ja tapaan vain hienoja, lahjakkaita ihmisiä. Näen paljon osaamista, kykyjä, mahdollisuuksia. Kuulen kohtaloita ja tarinoita, iloisia ja surullisia. Kohtaan paljon kauniita persoonia. Ennen en tavannut. Joko ihmiset ovat muuttuneet tai sitten tapani nähdä toiset.

Monet kohtaamistani ihmisistä eivät itse tunnu näkevät itsessään kaikkea tätä hyvää. Sisäinen ääneni huutaa: ”Sinähän osaat, tee se!”, ”Hyödynnä kykyäsi, nyt jemmaat sitä.”, ”Tartu mahdollisuuteen, uskalla!”.

Suru häivähtää mielessäni, kun ajattelen työelämää. Emme nosta esiin kollegojemme taitoja, emme kehu toisiamme. Kuinka monelle jääkään mahdollisuus antamatta, kun emme usko henkilön kykyihin. Työyhteisöissä on todella paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Niin paljon, että sen valjastamisella pelastettaisiin monta Suomea taloudellisesta ahdingosta.

Erilaisuus aiheuttaa kitkaa

Joskus vain on hankalaa uskoa toisen taitojen riittävyyteen. Yksi syy on siinä, että olemme niin erilaisia. Vuorovaikutuksessa erilaisuus aiheuttaa kitkaa. En ole silloin halukas korottamaan ja kannustamaan toista.
Arkipäivän hankalat vuorovaikutustilanteet saattavat kuulostaa triviaaleilta, mutta ajan kuluessa ne hiertävät yhä enemmän. Moni vuosikymmeniä jatkunut erimielisyys on todennäköisesti saanut alkunsa jostain todella pienestä asiasta.

Yleisimpiä kitkaa aiheuttavia tilanteita on, kun

• toinen puhuu koko ajan ja toinen ei puhu mitään
• toinen toimii nopeasti ja tehokkaasti, toinen haluaa ensin suunnitella ja varmistaa
• toinen haluaa tehdä pilkuntarkasti, toiselle riittää, että asia tulee normihyvin tehtyä
• toinen on tunteellinen, toiselle tunteet ovat kuin tuntematonta vierasta kieltä
• toinen sanoo suoraan, toinen pehmentää ja kiertelee

Jokaisella on oikeus olla omanlainen. Kärjistetysti voi ajatella, että eivätkö ääripään käyttäytymiset lisäänny, jos toimimme kukin itsekkääsi tavallamme. Puheliaat puhuvat yhä enemmän, hiljaiset vielä vähemmän. Tarkat nyhräävät nyhräämistään, huolestuneet varmistavat varmistamisensa ja suoria sanoja ei sanota, vaan ne lentävät tikareina.

Mikä on aidointa itseämme

Ääripään käyttäytymiset eivät ole aidointa itseämme. Lisäämällä ääripään käyttäytymistä emme tule aidosti omanlaiseksemme.

Ääripäitä lähestyessä hyödynnämme toimintamalleja, jotka olemme oppineet ja valinneet selviytyäksemme. Pahimmillaan ne vievät meidät kriiseihin ja uupumukseen. Omasta selviytymistarinastaan kertoo Eivor Konttinen kirjassaan Matkani menneisyyden varjoista valoon. Työuupumuksen jälkeen hänen oli löydettävä uusia selviytymiskeinoja ja ymmärrystä sairastumiseensa johtaneista syistä. Lopulta hän löysi piilossa olleen tuskansa, sai kokea suurta vapautumista ja sisäistä rauhaa.

Ääripään käyttäytyminen on itsekkyyttä, josta ei ole kenelläkään hyötyä. Erilaisuuteemme vaikuttavat erityisesti lapsuuden tapahtumat ja elinympäristö. Osa piirteistämme on synnynnäisiä.

Rohkeasti omanlainen tarkoittaa itsetuntemuksen lisäämistä, oman käyttäytymisen reflektointia ja kehittämistä, aikuisuutta vuorovaikutussuhteissa, luottamuksen lisääntymistä, omien ja toisten vahvuuksien hyödyntämistä, potentiaalin vapauttamista.

Hyödynnä enneagrammia

Rohkeasti omanlainen -kampanja hyödyntäisi kaikkia vuorovaikutussuhteita. Mitä tärkeämpiä, sitä enemmän. Erityisesti pari- ja perhesuhteita, työyhteisöjä ja asiakassuhteita. Jos olet johtaja tai esimiesasemassa, helpota työtäsi ja laita ryhmäsi pohtimaan kukin omaa omanlaisuuttaan ja toistensa omanlaatuisuuksia.

Mitä sitten tehdä käytännössä? Voin lämpimästi suositella keinoksi enneagrammin viitekehystä. Ota maistiaisia Enneagrammi-yhdistyksen tarjoamien testien avulla. Tähän teemaan aiomme kollegani Hanna Kölhin kanssa palata lähitulevaisuudessa useasti.

Omaa omanlaisuuttasi voit lähteä pohtimaan kanssamme vuorovaikutteiseen retriittiin, jonka järjestämme kesäkuun alussa viehättävässä Herrankukkarossa Rymättylässä.

Ole rohkeasti omanlaisesi, sillä olet ihana. Pohjimmiltasi.