Skip to content

Luova kutsumus

Kutsumuksen idea oli vallannut minut runsaat kymmenen vuotta aikaisemmin. Olin ollut Ranskassa, tavannut joukon katolilaisia maallikoita, eri professioiden nuorta energistä kaartia. Heitä oli kymmeniä sinä tavallisena arki-iltana. Napostelimme pikkupaloja, siemailimme viiniä ja juttelimme.

Heissä oli hehkua ja iloa. Toinen toisensa jälkeen he kertoivat, että kaikki alkoi siitä, kun he löysivät sen. Vocation. Kutsumus.

Olin jo ollut pari viikkoa kotona, kun tajuntani räjähti. Tapahtumaa voisi kuvata sanalla maaginen, flow tai huippukokemus. Asiat vain jäsentyivät kohdalleen: ”Kutsumus jäsentää elämäni, kokoaa palaset yhteen, antaa suunnan ja koskettaa kaikkea.” Kirjoitin tekstiä yhtä mittaa monta tuntia. Luultavasti jäsensin jotain sellaista, jota piilotajuntani oli työstänyt vuosia.

Aloin järjestää kutsumusretriittejä ja -työpajoja. Mukana oli joka kerta kymmenkunta oman tiensä etsijää. Puhuin aiheesta aina kun voin, kirjoittelin, tutkin, luennoin, kerran Sveitsissäkin sadalle hengelle. Kunnes hyppäsin yrittäjäksi, pois hengellisistä ympyröistä, joissa tällainen elämänpohdinta sai helposti vastakaikua.

Meni kymmenen vuotta. Sitten tajusin, että kutsumukseni oli kirjoittaa kirja kutsumuksesta. Sen nimeksi tuli Luova kutsumus. Kerron siinä omaa kutsumustarinaani ja pohdin sitä, että kutsumus koskee koko elämää, työtä, harrastuksia, ihmissuhteita, olemisen laajaa skaalaa. Sain kirjasta paljon palautetta, ja saan yhä. Kirja myytiin loppuun, eikä kustantaja rohjennut ottaa uutta painosta.

Muutamat arvostamani persoonat tarttuivat aiheeseen. Kollegani Eeva Pitkänen oli erityisen sitkeä. Hän sanoi yhä uudelleen, että Luova kutsumus -teeman ympärille kannattaisi järjestää työpajoja. En tiedä, miksi jarruttelin. Ajattelinko yhä, että aika ei olisi kypsä?

Luova kutsumus -ryhmäcoachingeja on nyt ollut kolme ja Kutsumusjohtaja-retriittejä kaksi, molemmat samannimisten kirjojen hengessä. Jokainen niistä on ollut ainutlaatuinen porautuminen osanottajien passion ja mission ytimeen, kiinnostuksen kohteisiin, visioihin, unelmiin ja jopa kipuihin.

Oman kutsumuksen kypsyminen ja sisäistäminen on kaikkea muuta kuin pikaprosessi. Se on reflektiota, vuorovaikutusta, testaamista, pysähtymistä, hitaan ajattelun harjoittamista, astumista epämukavuusalueelle tilanteessa, jossa olemme tottuneet lineaarisiin ratkaisuihin ja rationaalisiin prosesseihin.

Seuraava suuri projektini on, että alan tutkia kutsumuksen ideaa vielä systemaattisemmin, ehkä ohjatummin ja kansainvälisesti verkottuen. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Olen täpinöissäni.

Uusi Luova kutsumus -ryhmäcoaching alkaa syksyllä 2015. Olisi upeaa, jos tulisit mukaan tälle 10 kuukauden mittaiselle matkalle, jolla kolmen tunnin tapaamisia on noin kerran kuussa. Matkalla on retriitti plus päivä inspiroivassa Kannonnokassa.

En muuten ihmettele sen vuoden 1997 yritysjohtajan kysyvää katsetta. Aika ei tosiaankaan ollut kypsä. Päädyimme siihen, että puhuisin jaksamisesta hänen 30 hengen yrityksensä koulutusristeilyllä. Se oli ensimmäinen asiakastilanteeni tuoreena yrittäjänä.

Tapio Aaltonen

Novetos Oy 28.5.2015

Tilaa blogimme