Raha ratkaisee?

Silloin tällöin pelaan poikani kanssa Monopolia, jonka erikoisuus on se, että pelilauta on alkuperäisen, Atlantic Cityyn perustuvan, pelin jäljennös. Vastaavia versiota on muitakin: Tenavien, Simpsonien, NHL-jääkiekon ja Elviksen faneille on tarjolla omat Monopoli-pelilaudat, joista löytyvät ostettavat kohteet halvimmasta kalliimpaan. Yhtä kaikki, pelin tarkoitus on päästä voitolle ja monopoliasemaan keräämällä muilta pelaajilta yhä korkeampia vuokria sitä mukaa, kun itsellä on varaa hankkia rakennuksia tonteille. Yksi toisensa jälkeen tipahtaa pelistä ajautuessaan konkurssiin. Tappiolla olevat sinnittelevät päästäkseen vielä seuraavalle kierrokselle ja toivovat sen verran arpaonnea, etteivät joudu maksamaan kalleimpia vuokria. Monopoliasema tuntuu miellyttävältä siihen päässeen mielestä. Muut pelaajat saavat ilon olla hyviä häviäjiä.

Talouselämän pyrkimysten voidaan katsoa perustuvan ”näkymättömän käden” ohjaukseen. Tätä termiä Adam Smith käytti teoksessaan Kansojen varallisuus. Näkymätön käsi tarkoitti sitä, että yksilön oma etu toimii lopulta yhteisen edun hyväksi. Kaikki markkinoiden osapuolet saavat kaupankäynnissä tavoittelemansa: ostaja saa tarvitsemansa tuotteen ja myyjä korvauksen työstään. Valmistajan tehtävänä on pitää huolta tuotteiden laadusta ja sopivanhintaisuudesta. Kun tähän yhdistetään luonnonvalintaan liittyvä voimakkaimman eloonjäämisen oppi, päädytään ajattelemaan, että parhaiden yksilöiden kuuluukin selviytyä ja heikoimpien pudota kelkasta. Lopulta kaikki koituu kokonaisuuden kannalta parhaaksi.

Mutta luonnonvalintaan liittyy mahdollinen ajatusharha. Kuten innovaatioprosesseja tutkinut Kari Koivisto on todennut, luonnossa määräävämpi periaate pitkällä aikavälillä ei ole voimakkaimpien selviytyminen, vaan tasapaino eri lajien välillä. Eri lajit eivät niinkään ole sodassa keskenään ja pyri valtaamaan markkinaosuuksia, vaan ne muodostavat kokonaisuuden, jota kuvaa yhtäältä kilpailu, mutta jota toisaalta voidaan kuvata hyvin symbioottiseksi. Vain silloin kuin kaikki eläin- ja kasvilajit ovat olemassa, kukin niistä voi menestyä.

Nikos Mourkogiannisin vuonna 2006 ilmestynyt kirja Purpose – the starting point of great companies tuo esiin toisenlaisen eetoksen talouselämään. Hän korostaa, että ihmiselle on ominaista miettiä, mitkä asiat ovat oikein ja hyödyllisiä ja miten niitä tulisi toteuttaa. Kirjoittajan mukaan tarkoituksella on neljä pääulottuvuutta, joiden avulla organisaatio rakentaa perustansa ja myös kaupallisen toimintansa. Näitä ovat löytöretki (uutuus), erinomaisuus (sisäinen kauneus), epäitsekkyys (apu) sekä sankaruus (tehokkuus). Tarkoituksen nostaminen organisaation – joko kaupallisen yrityksen tai julkisen organisaation – strategian pohjalle tuo mukanaan myös moraalisen ja pitkän aikavälin ulottuvuuden. Kirjoittajan mukaan uskollisuus omalle tarkoitukselle mitataan pitkän ajan kuluessa. Paradoksaalisesti juuri oman tarkoituksen mukaan toimiminen on edellytys taloudelliselle menestykselle. Tarkoitus on oikeastaan kilpailukyvyn ja toiminnan etiikan yhdistävä tekijä.

Pidämmekö liike-elämää kuin Monopoli-pelinä, jossa on kiinteä pelilauta ja vakiintuneet säännöt? Eikö todellisessa elämässä mahdollisuuksia ja sidosryhmiä ole enemmän ja eivätkö toiminnan vaikutukset jakaannu laajemmin kuin vain pelaajien ja pankin kesken? Sen sijaan, että ajattelemme toimintaympäristöämme Monopoli-pelin kaltaisena yksinkertaistuksena, tulisiko joitakin pelinappuloita olla jaossa myös luonnonympäristöä, työntekijöitä, yhteistyökumppaneita, kulttuuria ja paikallisyhteisöjä varten?

Raha tosin on välttämätön koko talouselämän pyörittämiseksi, mutta ainoana ohjaavana tekijänä se ei tarjoa ratkaisuja sen kummemmin inhimillisiin peruskysymyksiin kuin globaaleihin ympäristöongelmiin. Monopoli muuttuu tarkoituksettomaksi sen jälkeen, kun muut pelaajat ovat pudonneet pois. Voittajan yksinäinen pelaaminen tyhjällä laudalla on yhtä mieletöntä kuin tarkoituksen rakentaminen pelkän voiton maksimoinnin varaan. Toisaalta myös toiminnan tarkoituksen ja etiikan painottaminen ilman taloudellisia realiteetteja jää haihattelun tasolle. Haasteena on löytää uusi eetos, joka ottaa molemmat näkökulmat kestävästi huomioon. Tämän Novetos Newsin teemoina ovat eettinen johtaminen menestystekijänä ja eettisen johtamisen työkalut organisaatiotasolla. Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille lukijoillemme hyvää alkavaa syksyä!

Petri Lehtipuu
toimitusjohtaja