Muurien murtajat

Uutisvälitys päivittää jatkuvasti, missä mennään tässä ajassa. Tämä tietenkin tulkittuna sen mukaan, keiden omistama yhtiö tai kanava sen kertoo ja millaiselle ihmisryhmälle. Välillä tuntuu, etteivät nämä uutiskuvat ja puheet ole juuri vuorovaikutuksessa keskenään, pikemminkin erilaistavat meitä.

Kuukausi sitten selvisi, ettei Martti Ahtisaari eikä Suomi saanut vielä(kään) Nobelin rauhanpalkintoa, mutta ilman sitäkin hän jatkaa työtään moniarvoisessa ja konflikteja kohtaavassa arjessa. Pian tämän jälkeen kuulimme, että toisen rauhanaktivistin venäläistoimittaja Anna Politkovskajan rohkea elämäntyö ja taistelu oikeudenmukaisen maailman puolesta päättyi marttyyrikuolemaan.  

Uskallus puolustaa ydinarvoja
Rohkeus ottaa kantaa ei ole itsestään selvää. Mitä vaikeampi asia on kohdattavaksi, sitä harvempi laittaa asiassa itsensä likoon tai ottaa kantaakseen vastuun seurauksista - tuli mitä tuli. Perinteisesti suomalaisessa kuuliaisuuden kulttuurissa on ollut arvostettavaa vaieta ja seurata sivusta kun vain mahdollista. Sitä haastavampi tilanne on, kun kyse on perustavanlaatuisista arvoista, menettelytavoista ja eettisistä linjoista.

Juuri väitelleen Päivi Hamaruksen mukaan toisenlaisuus on mielivaltainen kiusaamisen peruste, tapahtuipa se päiväkodissa, työpaikalla tai vanhustentalossa. Joukossa on joku erilainen - olemukseltaan, pukeutumiseltaan, käytökseltään, asemaltaan, osaamiseltaan. – Kiusaaminen jakaa joukot “heihin” ja “meihin” sekä paljastaa, mitä yhteisössä arvostetaan ja mitä halveksitaan. Kiusaamisessa kyse ei ole kiusattujen ihmisyydestä tai yksilöllisyydestä vaan toisenlaisuudesta. Se on vallankäyttöä, aseman tavoittelua ryhmässä ja kateutta.

Työyhteisössä saattaa yksi jäsen ottaa kantaakseen ryhmäläisten puolesta puhumisen ristiriitatilanteessa. Kun tosi paikka tulee ja puolestapuhuja joutuukin hiillostetuksi esittämistään näkemyksistä, oma porukka saattaa hylätä hänet ja vetäytyä vastuustaan. ”En minä oikeasti sitä tarkoittanut ja pitänyt sitä niin huonona juttuna. Se oli vain tuon Tiinan oma juttu, se ymmärsi meidät väärin.”

Ryhmässä on voimaa. Siksi on kunnioitettavaa, että uniikki ihminen uskaltaa nousta suurtakin uhkaa ja tuntemattomuutta vastaan, häpeän, epäonnistumisen, jopa kuoleman riskillä. Ihminen, joka uskaltaa ottaa moraalista kantaa yhteisössä ja yhteiskunnassa. Olipa kyse kasvattajasta, vanhustenhoitajasta, esimiehestä, toimittajasta tai oikeustaistelijasta.      

Muurien murtajat
Esittelin yhtä sukumme taitelijaa ammatillista suuntaansa hakevalle tyttärelleni Espoon upouudessa nykytaiteen museossa EMMA:ssa. Tyko Sallinen oli modernismin ja ekspressionismin edelläkävijä, joka toi eurooppalaiset virtaukset Suomeen sata vuotta sitten.

Hän oli aikakautensa maailmankuvan haastaja, uskalias muutoksen tekijä. Eikä änkyrää ja suorapuheista miestä ja hänen ajoittain rujoja kuviaan ollut helppo ottaa vastaan - taitelijapiireissä hän aiheuttikin monta sotaa. Aikakauden kuningas Gallen-Kallela sai Salliselta silmilleen siitä, että hän ylimielisesti väheksyi Viron taiteilijoiden muotokieltä. Myös rohkaiseva puhe naisten taiteilijauraa kohtaan erosi valtataiteilijoiden asenteesta.

Se, että sukuumme on tullut eri vuosisatoina ja viime vuosikymmeninä tanskalaisia, venäläisiä, kiinalaisia, afrikkalaisia ja persialaisia, saattaa kertoa tämän sukuyhteisön suvaitsevasta tai muutoksia sietävästä ominaisuudesta, mutta enemmän se kertoo maailmalta tänne tulleiden, maantieteellisiä ja kielirajoja ylittäneiden yksilöiden valinnoista.

EMMA:ssa esillä ollut iranilais-amerikkalainen taitelija Shirin Neshat rikkoi rajoja lähtemällä tutusta yhteisöstä vuorovaikutukseen ihan erilaisen kulttuurin kanssa.  Hänen videoinstallaatioissaan on väkevää kulttuurien ja sukupuolitettujen roolien vuoropuhelua, joka murtaa esiin uutta aikaa ja maailmankuvaa.

Toisenlaiset haastavat uudistumaan
Monesti muutos lähtee yksilöiden ajattelun ja asenteiden uudelleen jäsentymisestä ja myönteisten muutosten vahvistamisesta omassa elämässä. Sitran uusin raportti (11/ 2006) esittelee uusia tapoja arvioida hyvinvointia. Hyvinvointikeskustelun tulisi nousta uudelle tasolle tutuksi tulleen raha- ja resurssijargonin sijaan. Tutkijoiden visiona on osallisuusyhteiskunta, jossa yhteisöllisyys rakentuu aktiivisista ja kantaaottavista, ihmisläheisistä toimijoista.

Tätä kirjoittaessani päivän uutinen on, että USA on ensimmäistä kertaa saanut sekä puhenaisen että muslimin senaattiin. Samaan aikaan Pohjoismaisen työelämän kilpailukyky ja Välimerenmaiden työlainsäädäntö ovat ristituulessa. Mitä nämä vuoropuhelut mahtavatkaan ajan myötä saada aikaan?

Esimerkkinä ponnistuksista erilaisten työn maailmojen kesken on suomalais-italialais-liettualainen hanke Old Worker´s Life, mikä on nyt vuoden ajan koonnut tietokantaa iän ja työn välisistä merkityksistä. Virtuaaliprojektina työskentely on vaativaa, mutta samalla kun henkilökohtaiset suhteet ovat kehittyneet, myös tuotokset ovat konkretisoituneet.  

Ihmisten arjessa näen todeksi sen, että suora kohtaava puhe, itsetuntemuksen syveneminen, muiden näkökulman kuunteleminen ja ymmärtäminen parantavat ihmissuhteita ja työkulttuuria. Uskon, että se parantaa myös maailmaa. Jos erilaisuuteen suhtaudutaan vastakkainasetteluna, se yksinäistää, kyynistää ja aiheuttaa sotia. Kun erilaisuus nähdään voimavarana, se tuottaa innovatiivisia unelmatiimejä ja tyytyväisiä elämälle avoimia ihmisiä.

Teksti: Raisa Lindroos

Kirjoittaja Raisa Lindroos on Novetoksen ohjausryhmän jäsen, työyhteisöjen kehittäjä ja avainhenkilöiden coach. Hänelle ovat tuttuja monimuotoiset tiimit ja organisaatiot uniikeissa tilanteissa. Hän on auttanut sekä kriisiin joutuneita yhteisöjä että sparrannut ryhmiä ja yksilöitä kehittymään ja aloittamaan uutta.