Vuoropuhelu maailman kanssa

Kollegani kertoi Kiinan työmatkallaan sairastuneensa kesken firmavierailun. Hän muisteli huvittuneena tätä sinänsä harmillista tapahtumaa. Kun vierailun isännät huomasivat hänen voivan huonosti, kaikki tilaisuudessa olleet halusivat lähteä hänen kanssaan lääkäriin. Kollegani arveli poikkeuksellisen suuren saattojoukon jäävän viimeistään lääkärin odotushuoneeseen, mutta ei, he kaikki yhdessä marssivat tutkimushuoneeseen seuraamaan lääkärin toimenpiteitä.

Tällainen oli yhteisöllisten kiinalaisten tapa huolehtia individualistisesta länsimaalaisesta. Kun yksi kärsi, kaikki kärsivät hänen kanssaan. Yhteiskunta muuttuu nopeasti, ja uusi talousmalli levittää yksilöllistä ajattelua. Yhteiskunnan jäsenet eivät kuitenkaan muutamassa vuodessa muuta perinteistä toimintamalliaan, eikä ihminen identiteettiään.

Postmoderni identiteetti
Identiteettimme rakennus on tavallaan kolmikerroksinen. Pohjalla se mistä olemme tulleet, keskikerroksessa se mitä olemme tänä päivänä, ja yläkerrassa avoin tila, josta tähyilemme tulevaisuuteen.

Oman identiteetin terve säilyttäminen tilanteessa, jossa olemme jatkuvassa dynaamisessa dialogissa toisenlaisen arvomaailman kanssa, on haasteellista. Postmodernin yhteiskunnan kehittämä likvidi identiteetti helpottaa liikkumista tilanteesta toiseen ja suojaa kovilta yhteentörmäyksiltä. Mutta soljuminen ei aina onnistu. Konfliktilanteiden välttämiseksi on hyvä tietää oma perustansa, määritellä selkeästi se alue, jossa seisoo. Aito ihminen antaa itsellensä mahdollisuuden toimia oman sisimmän arvomaailmansa mukaan. Itselleen rehellinen ja avoimesti identiteettinsä määritellyt ihminen voi hyvin, myös erilaisten kulttuurien arvomaailmassa. Vahva ihminen voi joustaa.

Identiteettimme on luonnollisesti eri tilanteissa erilainen. Se rakentuu myös ikämme, sukupuolemme, työmme, perhesiteidemme ja harrastusten mukaan. Identifioimme itsemme asioihin, jotka meitä miellyttävät.  Kun kansainvälistymisestä tuli globalisoitumista, ymmärsimme, ettei kansainvälistymiseltä voi enää mihinkään piiloutua. Kaikkia yhdistävä universaali malli muokkaa meitä, halusimmepa sitä tai emme.

Sanat kuljettavat kulttuuria
Kieli ja identiteetti ovat erottamattomat. Kieli on kuin astia, johon kaadamme kokemamme asiat. Minkä muotoinen tuo astia on, riippuu siitä, puhummeko suomea, ranskaa, suahilia tai käytämmekö vaikka viittomakieltä. Käyttämämme kieli paljastaa meistä kaikenlaista. Sanat kuljettavat mukanaan yhteisöllistä ja yksilön historiaa.  Valitsemamme sana tai sanonnat joita suosimme, saattavat joskus olla peräisin niin kaukaa taakse jääneestä elämästä, että tuskin enää erotamme niiden alkuperäistä kontekstia.

’Hello, what a nice day’ lausahdin kerran lontoolaisella bussipysäkillä, asetuttuani Englantiin monien Australian ja Etelä-Afrikan vuosien jälkeen. Vieressäni seisova herrasmies nyökkäili minulle ystävällisesti, mutta englantilaisen anteeksipyytävästi ei voinut olla kysymättä hetken kuluttua: Oletteko mahdollisesti australialainen vai eteläafrikkalainen?

Ihmettelin, miten hän pystyi arvioimaan elämääni yhden lauseen perusteella, kunnes myöhemmin ymmärsin, että englantilainen voi analysoida toisen britinkin taustaa jo tarkasti kuuntelemalla, miten tämä ääntää ’Hello’. Tai siitä miten ylipäätään sanansa asettelee.

Tehokas kansainvälisyys
Firmoissa kansainvälisyys ja moninaisuus koetaan joko tehokkuuden laskuna tai sen nousuna, sen mukaan miten monikansallista tilannetta on hyödynnetty. Kulttuurien välisen viestinnän emeritusprofessori Geert Hofstede on yllättävästi todennut, että moninaisuus synnyttää ennemminkin konflikteja kuin synergiaa. Näin ei tietenkään täydy olla, eikä saa olla. Firma voi valmentaa työntekijänsä löytämään moniarvoisesta yhteisöstä sen poikkeuksellisen potentiaalin. Win-win-malli, jonka puitteissa eri arvoja omaavat, eri lailla toimivat ja tuntevat yksilöt viihtyvät keskenään, tuo menestystä sekä yhteisölle että yksilölle.  Jokaisella on mahdollisuus oman identiteettinsä, oman mottonsa säilyttämiseen. Dialogi kulttuurien kesken sujuu, kun molemmat osapuolet tietävät ketä itse ovat ja mitä edustavat.

Teksti: Niini Vartia

Article in English