Sanaton viestintä jättää tunnejäljen

Elämisen taitoa ja kykyä kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen tarvitaan. Se kuuluu meidän jokaisen arkipäiväisiin kohtaamisiin ja valtioiden väliseen kanssakäymiseen. Viestintäteknologia on kehittynyt. Siitä huolimatta tärkein viestintämuoto on henkilökohtainen viestintä ihmiseltä ihmiselle.

Viestintä ja vuorovaikutus elämän mittaisena haasteena
Ilmaisutaidot ovat harvoilla luonnostaan selkäytimessä. Meistä valtaosa haluaa tehdä työtä oman ilmaisunsa kehittämiseksi. Mitä enemmän yksilö tuntee sanatonta viestintäänsä ja itseään, sitä paremmin hän voi luottaa viestin perille menoon ja välttyä väärinymmärryksiltä.  Kerron usein valmennuksissani, että haluan positiivisessa mielessä olla viestinnän ja vuorovaikutuksen opiskelija koko elämäni ajan. Näissä asioissa en ole koskaan `valmis´ ja harjaantuneenakin voin olla sokea omalle toiminnalleni ja toistaa huomaamattani historiassa opittuja kaavoja. Tämä voi ilmetä erityisesti muutostilanteissa, jolloin normaali arki hetkeksi häiriintyy. Vieraan vuorovaikutuskulttuurin kohtaaminen on yksi haastava tilanne.

Suomi on monikulttuurinen maa
Sana monikulttuurisuus vie meidät mielikuvissamme monesti tarpeettoman kauas. Suomi on monikulttuurinen maa, vaikka täällä ei asuisi yhtään ulkomaalaistaustaista. Meidän syntyperäisten suomalaisten tapa toimia ja ilmaista itseämme vaihtelee maakunnittain – tämän tosiasian tuntevat useimmat organisaatiot, jotka toimivat valtakunnallisesti. Samalla paikkakunnallakin on omat haasteensa - jokaisessa tiimissä ja ruokakunnassa on vielä omia ilmaisullisia mausteita, jotka nousevat erilaisista perhekulttuureista tai eri ammattiryhmien ominaisena toimintana.  

Sanallista ja sanatonta viestintää ei koskaan voi erottaa toisistaan – ne keskustelevat keskenään koko ajan ja ovat läsnä jokaisessa kohtaamisessamme. Miten sitten kehittyä näillä alueilla? Pelkkä kirjaviisaus ei yleensä yksin tuota tulosta, vaikka kirjallinen materiaali toki avuksi onkin.

Kansainvälisiä havaintoja
Opiskelin 1990–luvun alussa Lontoossa yhdessä johtavassa eurooppalaisessa miimisen teatterin oppilaitoksessa. Opiskelijoita oli eri puolilta Eurooppaa, Yhdysvalloista, Japanista, Brasiliasta, Australiasta. Sanaton viestintä kuului opiskelussa jokapäiväiseen elämään intensiivisesti – englanti ei ollut kaikkien äidinkieli. Harjoituksissa analysoitiin tuntitolkulla niitä monenlaisia viestinnän tasoja, miten toinen henkilö tulkitsee toista arjessa, tai mitä yleisö näkee esiintyjästä. Opettajani Desmond Jones kysyi pilke silmäkulmassaan usein opiskelijaryhmältä - mitä näette? Mitä lavalla tapahtui? – Ja mitä siinä tilanteessa tämän jälkeen tapahtui? Miksi? Harhailevat silmäsi, jännittyneet olkapääsi ja lyhyet askeleesi tekivät sinusta todella epävarman tässä kohtauksessa – hymysi vaikutti pikemminkin aggressiiviselta, koska alahampaasi näkyivät. Esimerkkejä voisi kertoa lukemattomia.

Teatteri-ilmaisun opiskelu tuotti merkittävän määrän oivalluksia toisista opiskelijoista ja itsestä. Itsetuntemus, oman taustansa ja kulttuurinsa tuntemus onkin perusta, joilla voi lähteä tutustumaan toiseen kulttuuriin. Suomalaisille hiljaisuus ei ole häiriötekijä (Sajavaara & Lehtonen 1996.) Jos en tunne oman ilmaisullisen taustani vahvuuksia ja kehittämisalueita vuorovaikutuksen alueella, olen altavastaaja uusissa ja oudoilta tuntuvissa tilanteissa. Jos minut on perisuomalaisena pienestä pitäen opetettu, että toisen lausetta ei saa keskeyttää, kuinka saan suunvuoron kansainvälisessä kokouksessa, jossa puheenvuorosta on joskus taisteltava.

Sanaton viestintä – merkittävä osa kokonaisviestintää
Viestintää tutkitaan monista eri näkökulmista. Kaikissa tutkimuksissa on todettu sanattomilla viesteillä olevan enemmän merkitystä kuin sanallisilla viesteillä. Eri tietolähteet kertovat prosenttilukuja hiukan eri tavoin. Suuri osa viestinnästämme on nonverbaalista; ilmeet, eleet, kehon asento, äänensävy jne. Näistä muodostuu viestin vastaanottajalle tunnekokemus, josta muistetaan eri tutkimusten mukaan tilanteesta riippuen 50–90 prosenttia. Sen sijaan verbaalisesta viestistä muistetaan ainoastaan 10–50 prosenttia.

Mitä sitten on sanaton viestintä?  Mitä kaikkea siihen kuuluu? Olen parin viime vuoden aikana valmennuksissani yhä useammin lähestynyt tätä kysymystä mielikuvaharjoituksen avulla. Mitä muistat viime viikosta – ilman almanakkaa? Merkittävät tunnekokemukset jäävät paremmin mieleen, sekä myönteiset että kielteiset. Mikä tunnekokemus sinulle jäi asiakkaasta, palaverista, huoltoaseman myyjästä tai pölynimurikauppiaasta? Tunnekokemus on yleensä piirtynyt mieleesi hyvinkin voimakkaasti. Kun tapaat vanhan tuttavan tai asiakkaan, jota et ole tavannut kolmeen kuukauteen tai yhteen vuoteen, saatat muistaa hyvinkin paljon samalla silmänräpäyksellä kun tapaat hänet. Tunnemuisto aktivoituu vauhdilla – lataat tietoa mielesi sivuhistoriasta, usein tiedostamattasi.

Näiden tunnemuistojen pohjalta teemme käytännön valintoja elämämme kaikilla osa-alueilla. ”Siellä on ollut mukava pitää kokouksia, sinne on mukava mennä tankkaamaan, tai siellä on mukava käydä ruokaostoksilla” Kokee olevansa yhteistyökumppani - asiakas eikä maanvaiva.

Valmennukset osana kehittymisprosessia
Monessa suomalaisessa organisaatiossa on tällä hetkellä tavoitteena parantaa henkilöstön monikulttuurisia valmiuksia.  Kansainvälisyys kasvaa tulevina vuosina edelleen. Monesti koulutusryhmä on suhteellisen heterogeeninen taustaltaan suhteessa monikulttuurisuuteen. Joku katsoo olevansa hyvin "alussa" näiden asioiden kanssa, sillä vieressä saattaa istua jo lähes asiantuntijatason osallistuja, joka on hankkinut kokemusta opiskelujen kautta sekä kansainvälisissä projekteissa että työtehtävissä.
Valmennukset toimivat usein kehittymisprosessissa katalysaattorina.  Ne tuottavat oivalluksia monikulttuurisuuteen ja sen oppimiseen sosiokulttuurisena elämänmittaisena taitona. Koskaan et ole täysin valmis. Monikulttuuriset taidot ja niissä kehittyminen mitataan käytännön elämässä ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa ihmisten välillä. Jokaisessa kulttuurissa on sekä opittavaa että "poisopittavaa".

Keskeisiä osaamisalueita monikulttuuristen taitojen kehittämisessä ovat vuorovaikutus- ja tiimityötaidot, itsetuntemuksen lisääminen ja oman käyttäytymisen reflektoiminen. Tämä tekee teemojen opiskelusta mielenkiintoisen. Kysymyksessä ei ole pelkän rationaalisen tietopaketin omaksumista. Kehitys noviisista kohti asiantuntijuutta vaatii teorian ja kokemuksen vuorottelua.

Teksti: Markku Laitinen

Lue lisää Markusta