Työn merkitys on toivo

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvioi 2005, että työpaikkojen ylikierrokset polttavat ihmiset ennenaikaisesti loppuun. Elinkeinoelämän Valtuuskunnan  ”Onnellisuuden vaikea yhtälö” - tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta aikoo jatkaa työelämässä enintään 63-vuotiaaksi. Työn arvo on laskenut ja mikä vielä ikävämpää, meiltä on kadonnut työn ilo. Työ, joka tuntuu mielekkäältä on tekijälleen merkityksellistä. Merkityksellinen työ luo toivoa pelon sijasta.

Onnen tärkeimmät osatekijät eivät elinkeinoelämänkään teettämän tutkimuksen mukaan ole työ, vaan hyvät ihmissuhteet, perhe, hyvä terveys ja turvattu toimeentulo. Vauraus tai hyvä sosiaalinen asema ei tuo onnea.

Sukupolvitutkijat William Strauss ja Neil Howe ovat kuvanneet vuosituhannen vaihteen nuorisoa sukupolveksi, joka ” tahtoo ravistaa niskastaan nuoruuden kyynisen vieraantumisen.” Siksi tämän hetken nuorille yhteisöllisyys on luontaista, kirjoittaa esimerkiksi nuorisoa tutkinut sosiologi Heli Vaaranen: ”Liian moni organisaatio on rakennettu tekemään vain rahaa, kun sen tulisi tehdä muutakin. Nuori tahtoo tehdä työtä organisaatiolle, joka tekee eettisesti kestäviä ratkaisuja maailmassa. Nuoret tukevat vastuullista yhteisöllisyyttä ja antavat työntekijöille mahdollisuuksia auttaa muita.” Tämä ei varmasti koske ainoastaan nuoria. Työvoimapulan lähestyessä yritysten vastuullisuus ja imago ei olekaan enää vain markkinointiosaston toimintaa vaan koko yrityksen.

Työpaikan ei tule olla houkutteleva vain omistajan vaan työntekijöidensä silmissä. Meidän tulisi viihtyä työpaikoilla nykyistä eläkeikää pitempään, jos haluamme säilyttää kaikki ne palvelut, joista nyt nautimme. Merkitystalouden yritys toimii eettisesti kestävällä tavalla ja pystyy tasapainottamaan työn ja vapaa-ajan välisen suhteen.

Tärkeimmät onnellisuuden tuojat (N = 2264)

1.   Perhe ja ihmissuhteet
2.   Hyvä terveys
3.   Turvattu toimeentulo
( Elinkeinoelämän Valtuuskunta: Onnellisuuden vaikea yhtälö)

Henkilöstön motivoimiseksi ei riitä yhteinen tsemppiviesti sähköpostiin jos työn ja yksityiselämän tarpeita ei yritetäkään sovittaa yhteen. Merkitysristiriita syntyy myös rytmistä. Yritysjohtajat ja mediapäättäjät tarvitsevat nopeita liikkeitä, henkilöstö hitaita.  Epävarmuudessa elävä henkilöstö on huolissaan tulevaisuudestaan, johto kvartaalin tuloksesta ja omistajien sille antamasta tuomiosta. Kumpaakin voimaa tarvitaan, jotta yritys menestyisi niin työyhteisönä kuin kilpailussa. Menestys tuo omistajille ja yhteiskunnalle osinkoja ja verotuloja. Tässä järjestyksessä.  

Kvartaalitaloudessa tärkeää:

1.   Taloudellinen tulos
2.   Työ
3.   Globaalisuus
4.   Fyysisyys
Aikajänne: Kolme kuukautta tai vähemmän

Hyvä merkityksiä pohtiva yritys voisi olla kuin samaan suuntaan matkaava regatta. Turhauttava ja työntekijänsä loppuun polttava yritys muistuttaa enemmän suurta soutuvenettä, jolla on kovaääninen peräsimenpitäjä ja lauma soutajia. Paperit ovat molemmille kunnossa, löytyy niin arvot, visiot kuin ammattiyhdistysliikkeen hyväksymät työsopimuksetkin. Soutajille maastoutetaan kipparin arvot ja kerrotaan mihin ollaan menossa. Soutajien fyysisestä kunnosta huolehditaan erilaisin liikuntasetelein ja tyky- päivin, jotta työsuoritus ei heikkene. Purjeveneessä arvot tehdään yhdessä ja jokainen tietää tehtävänsä purjehduksella. Reitti ja matkan tarkoitus ovat kaikille selvät. Ulkoisiakin voimia tarvitaan, ilman tuulta kaikki veneet jäävät paikoilleen. Tyynen päivän varalle purjeveneissä on apumoottorit. Purjeveneen miehistöön kuuluminen on merkityksellisempää kuin soutaa selkä päin menosuuntaa.

Yhteistyö omalla työpaikalla voi muodostaa pienen heimon, joka kerää sosiaalista pääomaa heimolaisilleen.  Alun perin sosiaalinen pääoma tarkoitti hyvää tahtoa, sympatiaa ja sosiaalista kanssakäymistä yksilöiden ja yhteisöjen välillä. Amerikkalaisten yhteisöllisyyttä tutkinut ja sen vähenemisestä huolestunut Rober D. Putnam liittää sosiaalisen pääoman käsitteeseen purkavia ja velvoittavia voimia, vastavuoroisuutta. Työyhteisö, joka on enemmän regatta kuin soutuvene, luo porukkaansa turvallisuuden tunnetta, auttaa selviämään ja etenemään maailmassa. Merkityksellinen työyhteisö säteilee toivoa. 

Aristoteles sanoi, että hyveellinen elämä ei ole mahdollista, jos työskentelee vahingollisissa ammateissa kuten kauppiaana, laivurina tai palkkatyöläisenä. Työ vie silloin kohtuuttomasti aikaa ja myös turmelee tekijänsä luonteen, tiedettiin jo yli 2 300 vuotta sitten. Koska nyt suurin osa meistä on erilaisten palvelujen myyjiä ja päälliköitä, joudumme todistamaan Aristoteleen väitteen vääräksi. Väitän, että merkityksellinen elämä tulee olemaan meidän sukupolvemme keskeinen kysymys.

Ihminen on kautta vuosituhansien halunnut keksiä tapoja ja laitteita, jolla arkirutiinit ja tehtävät voisi tehdä aiempaa nopeammin ja tehokkaammin. Kaiken tämän idea oli priorisoida ajankäyttöä niin, että aikaa jäisi enemmän ajatteluun ja hyvän elämän etsimiseen.  Nyt ne laitteet on keksitty. Esteitä ei enää ole. Ajankäyttötutkimusten mukaan vapautunut aika käytetään median kuluttamiseen, erityisesti television katselemiseen. Toisin kuin useimmat muut eläinlajit, joiden elämä on luonnostaan aika yksinkertaista tarpeiden tyydyttämistä, pelkäämistä ja nukkumista, ihminen ei opi tehtäväänsä itsestään, vaan jatkuvan pohdiskelun ja kasvattamisen kautta.

Teksti: Pauli Aalto-Setälä

Lisää aiheesta: Merkitystalous (Kirjapaja 2005) www.merkitystalous.fi

Kirjoittaja Pauli Aalto-Setälä on Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja. Aalto-Setälä on monipuolisen uran tehnyt journalisti, jolla on pitkä kokemus sekä televisiosta että lehdistä.