Antti Liimatainen in memoriam

Antti Liimatainen poistui keskuudestamme meille kaikille yllätyksenä. Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi. 58 vuotta jatkunut vireä elämä vaihtui ikuiseksi levoksi. Muutama tunti aikaisemmin olimme keskustelleet iloisesti kollegaporukan kanssa. Antti oli täynnä kevättä ja odotusta. Sitten kaikki hiljeni.

Muistelimme Anttia työyhteisömme kohtaamisessa. ”Hänellä oli uskomaton silmä tajuamaan yksityiskohtia.” ”Hän oli aina läsnä siinä, mitä kulloinkin teimme.” ”Hänen kanssaan oli helppo pohtia elämän suuria kysymyksiä.” ”Hän osasi puhua jopa ruusuista, ruuanlaitosta ja viineistä.” ”Päästyään keskustelun alkuun hän jatkoi intensiivisesti ajatuksen kehittämistä.” Kokemuksia ja kohtaamisia tulvi. Tuntui oudolta, kun Antti ei ollut enää siinä piirissä joviaaleine olemuksineen ja tyylikkäine viiksineen.

Antti Liimatainen oli tinkimätön ihmisen puolustaja. Hän ei uskonut mahtaviin järjestelmiin eikä juhlaviin puheisiin. Hänelle tärkeintä oli, mitä ihminen oikeasti oli ja koki. Siitä hän kiinnostui ja innostui.

Antin olemuksessa oli kaipausta, menetysten tuomaa elämänjanoa. Nyt tunnemme kaipausta häntä kohtaa. Me, hänen omaisensa, ystävänsä, työtoverinsa ja asiakkaansa. Kiitollisina hänen elämästään.

Olkoon hänen muistonsa ikuisesti siunattu.

Tapio Aaltonen